Toissa vuonna Vasemmistofoorumille ”Kertomuksia nykyajan köyhyydestä – syitä ja ratkaisuehdotuksia” -raportin kirjoittanut VTM Eeva-Maria Grekula on tehnyt comebackin ajatuspajaan.
”Kun vuonna 2019 työskentelin Vasemmistofoorumilla, keräsin aineistoa nykyajan köyhyyttä kokeneilta”, Grekula kertoo. ”Laajaan nettikyselyyn vastasi yli 500 henkilöä, ja lisäksi haastattelin seitsemää köyhyyttä kokenutta kansalaisvaikuttajaa. Nyt jatkan saman aineiston analysointia, mutta tällä kertaa minua kiinnostaa erityisesti nykyajan köyhyyttä kokeneiden osallisuus ja kansalaisvaikuttaminen.”
Grekula kertookin jatkavansa siitä, mihin edellisen tutkimuksen kanssa jäi. ”Vielä en osaa tarkemmin sanoa, millainen lopputulos on tällä kertaa. Siihen vaikuttavat ne ajatukset, joita nykyajan köyhyyttä kokeneet ovat aineistooni purkaneet. Siksi onkin mielenkiintoista jatkaa tutkimusta, kun matkan päätepisteestä on vasta jonkinlainen hatara mielikuva”, hän summaa.
”Viime raportissa päätin lopulta antaa paljon tilaa köyhyyttä kokeneiden omille sitaateille. Siihen oli mahdollisuus tällaisessa vähän vapaamuotoisemmassa julkaisussa. Se tuntui oikealta ratkaisulta, koska koko tutkimukseni johtoajatus on, ettei köyhyydestä puhuttaisi vain sitä kokevien yli ja ohi, vaan he saisivat itse kertoa. Uskon raportin myös olleen vaikuttavampi näin.”
Grekula on mielissään voidessaan palata Vasemmistofoorumille. Paitsi, että työyhteisö on mieleinen, tarjoaa ajatuspajassa työskentely myös mahdollisuuden akateemista maailmaa vapaampaan tapaan kirjoittaa. ”Olen todella kiitollinen saadessani työskennellä Vasemmistofoorumilla. Saan tuekseni foorumin pienen yhteisön. Lisäksi saan muutakin ohjausta ja vertaisarviointia, sillä työ on samalla osa väitöskirjatutkimustani Turun yliopistossa”, hän toteaa.
”Tutkimusartikkelit vertaisarvioidussa tiedelehdessä harvoin saavuttavat suurempaa lukijakuntaa tiedemaailman ulkopuolelta. On mukava saada väylä tavoittaa enemmän lukijoita ja julkaista yleiskielisempi teksti tutkimusaiheestaan. Myös itsekkäästi ajatellen, oman kirjoittamisen kannalta, tämä on mieluisaa. Tieteessä on hyvin tarkasti määritelty muoto ja tyyli, jolla kirjoitetaan. Vaikka tutkijan tärkein työkalu on omat aivot, tulisi mielellään häivyttää itsensä tekstistä havainnoijana ja ajattelijana objektiivisuuden vaatimuksen nimissä. Tarkemmilla kirjoitussäännöillä tieteessä on toki täysi tarkoituksensa, mutta toivon, että voitaisiin vähän joustaa esimerkiksi ilmaisuvoimaisempiin verbeihin. En itsekään välittäisi suoranaisesta sanoilla kikkailusta tiedejulkaisussa eikä sellaista ole luvassa tähän Vasemmistofoorumin julkaisuunkaan, mutta toisaalta en usko tieteellisyyden ja tieteen arvostuksen kauheasti kärsivän siitä, että artikkelit olisivat hivenen eläväisempää luettavaa. Tällaisia asioita tulee välillä pohdiskeltua, koska olen ollut jo pitkään kiinnostunut kirjoittamisesta ja opiskellutkin sitä.”
Kuva: Henri Melaanvuo
