Suomessa 15–17-vuotias nuori voidaan tuomita erityiseen nuorisorangaistukseen, mikäli sakkoa pidetään riittämättömänä mutta ehdotonta vankeutta liian ankarana rangaistuksena. Nuorisorangaistus on ollut käytössä koko maassa vuodesta 2005 alkaen, mutta sen käyttö on ollut vähäisempää kuin mitä lakia valmistellessa ennakoitiin.
Nuorisorangaistuksen voi katsoa rinnastuvan ehdolliseen vankeuteen, ja sitä voidaan tuomita neljästä kuukaudesta vuoteen. Se eroaa ehdollisesta vankeudesta kuitenkin niin, että nuorisorangaistuksessa kontakti nuoreen on tiiviimpi ja sen tavoitteena on parantaa nuoren sosiaalista toimintakykyä. Nuorisorangaistus koostuu useista osista: valvontatapaamisten, valvonnassa tehtyjen tehtävien ja erilaisten keskustelujen (kuten esimerkiksi päihdeteemaisten) lisäksi nuoren tulee tutustua työelämään. Viikoittain ohjelmaa saa olla maksimissaan kahdeksan tuntia, käytännössä määrä on yleensä matalampi. Arvion nuorisorangaistuksen sopivuudesta kussakin tapauksessa tekee Rikosseuraamuslaitos, joka laatii nuoresta seuraamusselvityksen kuullen myös hänen huoltajaansa ja sosiaaliviranomaisia. Mikäli Rikosseuraamuslaitos näyttää vihreää valoa, siirtyy käsittely tuomioistuimille. Tuomioistuin voi kuitenkin niin parhaaksi katsoessaan tuomita myös muunlaisen rangaistuksen. Nuorisorangaistuksen sisältö räätälöidään aina kullekin nuorelle sopivaksi.
Kuten aikaisemmissa blogimerkinnöissämme on todettu, Suomessa alaikäisten ankaraa rankaisemista pyritään mahdollisimman pitkään välttämään. Nuorisorangaistus on yksi väline tässä kokonaisuudessa. Sen tarkoituksena on nimenomaan katkaista nuoren rikoskierre varhaisessa vaiheessa ja mahdollistaa esimerkiksi työnteko ja opiskelu rangaistuksen suorittamisen aikana, mikä helpottaa siirtymistä rikoksettomaan elämään. Ehdottoman vankeuden tuomitsemista pyritään välttämään, sillä se lisää tutkitusti rikosten uusimisen todennäköisyyttä.
Nuorisorangaistuksia on tuomittu Suomessa kuitenkin erittäin vähän, vain kourallinen vuodessa. Tälle ei ole yhtä selkeää syytä. Nuorisorangaistusta kokeiltiin usean vuoden ajan ennen sen voimaantuloa seitsemässä käräjäoikeudessa, ja tällöin se tuomittiin keskimäärin neljällekymmenelle nuorelle vuodessa. Lainsäädännön tultua voimaan määrä on pudonnut jopa alle kymmeneen vuotta kohti. Yhtenä selityksenä tälle on pidetty sitä, ettei Rikosseuraamuslaitos suosita nuorisorangaistusta kuin puolessa käsittelemistään mahdollisista tapauksista. Tavallisemmaksi onkin tullut tuomita nuori valvonnalla tehostettuun ehdolliseen rangaistukseen. Nuorisorangaistus myös koetaan ehdollista rangaistusta ankarammaksi, vaikka lainsäädännössä sen asema on rinnakkainen. Käytännössä nuorisorangaistukseen tuomitaan usein vasta, kun nuori on jo saanut ehdollisia tuomioita.
Nuorisorangaistuksen ei myöskään koeta sopivan kaikille nuorille, koska se vaatii paljon sitoutumista. Lisäksi, koska nuorten tekemät rikokset ovat usein lieviä ja siten sakoilla sovitettavia, ei nuorisorangaistus tule edes kyseeseen useimmissa tapauksissa. Vakavammissa tapauksissa taas usein nuoren elämänhallinta on niin puutteellista, että nuorisorangaistuksen suorittaminen keskeytyy tai sitä ei katsota edes voitavan yrittää. Jos nuorisorangaistuksen suorittaminen keskeytyy, voidaan tilalle määrätä sakkoa tai ehdollista vankeutta, joskus jopa ehdotonta.
Nuorisorangaistus näyttääkin jääneen lähes kuolleeksi kirjaimeksi lainsäädännössä. Tätä monet asiantuntijat pitävät harmillisena, koska kunnolla suoritettu nuorisorangaistus näyttäisi ehkäisevän rikosten uusimista varsin tehokkaasti. Jotkut ovat pohtineet, tulisiko nuorisorangaistuksen ehtoja lieventää, jotta tällaiseen intensiivisempään puuttumiseen voitaisiin lähteä varhaisemmassa vaiheessa. Toisaalta on pohdittu nuorisorangaistuksen yläikärajan nostoa. Lisäksi oman ongelmansa tuo se, etteivät yhteiskunnan eri instituutiot (kuten lastensuojelu ja oikeuslaitos) aina keskustele keskenään parhaalla mahdollisella tavalla (ks. aiempi blogi).
Nuoria, rikoksia, moraalisia paniikkeja on Vasemmistofoorumin blogisarja, jossa annetaan vastauksia nuorisorikollisuutta koskeviin kysymyksiin. Sarjan kirjoittajina ovat VTT, dosentti Jaana Lähteenmaa ja YTM, AmO Elina Vainikainen.
Lähteet
Happonen, R. (2016). Nuorisorangaistus on unohdettu lähes kokonaan. Hämeen Sanomat. https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/5341381
Honkanen, A. (2017). Nuorisorangaistuksen vähäinen käyttö. Opinnäytetyö, Oulun ammattikorkeakoulu. Microsoft Word – Opinnäytetyö.docx (theseus.fi)
Niemi, H. (2016). Seuraamusjärjestelmä 2015: kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa. Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Katsauksia; 11/2016.
Rikosseuraamuslaitos (2022). Nuorisorangaistus. Nuorisorangaistus – Rikosseuraamuslaitos
Wendelin, M. (2011). Nuorisorangaistuksen soveltuvuus rangaistusvaihtoehtona. Pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen yliopisto.
