On ja ei – riippuu tarkastelukulmasta ja tarkasteltavasta ajanjaksosta. Verrattuna esimerkiksi 1990-lukuun rikosten kokonaismäärä on laskenut, mutta toisaalta rikollisuus keskittyy: pieni osa nuorista syyllistyy toistuvasti rikoksiin. Aivan viime aikoina muutama rikostyyppi näyttää yleistyneen, mutta kehityksen suuntaa on vaikea arvioida.
Poliisin tietoon tuleva nuorten väkivaltarikollisuus on vähentynyt kokonaisuutena noin vuoteen 2015 asti, minkä jälkeen se lähti kasvuun ja ikäryhmät alkoivat eriytyä. Nuorten aikuisten väkivaltarikollisuus on vähentynyt tuon jälkeenkin, mutta alaikäisten ja etenkin alle 15-vuotiaiden ryhmissä rikoksia tehdään entistä enemmän. Rikollisuus, niin väkivalta- kuin omaisuusrikoksetkin, lisäksi polarisoituu: yhä edelleen ylivoimainen valtaosa nuorista ei syyllisty minkäänlaisiin rikoksiin, mutta rikoksiin syyllistyvät tekevät enemmän ja entistä rajumpia rikoksia. Erityisen vakavat teot, kuten törkeät ryöstöt ja pahoinpitelyt, näyttävät lisääntyneen. Rikosten uhrit ovat pääasiassa nuoria itsekin.
Asiantuntijoiden keskuudessa ei ole yksimielisyyttä siitä, mikä koronapandemian vaikutus tähän kehitykseen on ollut. Poliisin tilastojen mukaan alaikäisten väkivaltarikollisuus alkoi kasvaa jo ennen pandemiaa, mutta toisaalta alaikäisten tekemät henkirikokset ja niiden yritykset lisääntyivät nimenomaan poikkeusolojen aikana. Isossa kuvassa väkivallanteot vähenivät korona-aikana, mutta on mahdollista, että niistä tavallista suurempi osa jäi piiloon. Pandemian tuottamat yhteiskunnalliset muutokset saattavat kuitenkin heijastua rikollisuuteen viiveellä, ja syy-seuraussuhteiden analysointi on haastavaa.
Nuorten tekemien rikosten määrät ovat vaihdelleet vuosittain aiemminkin suuresti. Esimerkiksi 1990-luvulla nuorten väkivaltarikollisuus kasvoi jatkuvasti ja aiheutti huolta, mutta kääntyi uudelle vuosituhannelle saavuttaessa laskuun. Tulevaisuutta on nytkin erittäin hankala ennakoida, mutta historiatiedon valossa tilastojen aaltoliike on todennäköisempää kuin tasainen nousu.
On tärkeää huomata, että nuorten tekemistä rikoksista suuri osa jää piiloon. Piilorikollisuutta on pyritty selvittämään nuorille tehdyillä rikosuhritutkimuksilla, joista tuorein tarkastelee viime vuotta. Kiinnostavasti tässä tutkimuksessa sekä kuudes- että yhdeksäsluokkalaiset raportoivat varkauksia ja vahingontekoja vähemmän kuin vuonna 2013, mutta sen sijaan häirintä ja kiusaaminen digitaalisissa ympäristöissä on kasvanut merkittävästi. Lasten ja nuorten kokema turvallisuus on lisääntynyt kodin ulkopuolella mutta heikentynyt tietoverkoissa.
Jossain määrin juuri vuoden 2015 jälkeen tapahtunutta nuorisorikollisuuden kasvua voi selittää lastensuojelulain ilmoituskäytäntöjen muutos. Tuona vuonna säädettiin, että mikäli epäillään rikosta, josta enimmäisrangaistus olisi vähintään kaksi vuotta vankeutta, tulisi ilmoitus tehdä suoraan poliisille. Kuitenkin kasvua on tuon jälkeen havaittu myös lievemmissä tekomuodoissa – toki ilmoittajien voi olla vaikeaa arvioida rangaistuskäytäntöjä. Lisäksi Poliisin tietojen mukaan tänä aikana myös monien muiden viranomaisten, kuten koulujen, ilmoituskynnys vaikuttaa madaltuneen. Kun tätä aineistoa peilaa rikosuhritutkimuksiin, voi päätellä nykyään entistä suuremman osan nuorten rikollisuudesta tulevan tietoon. Tämä ei kuitenkaan välttämättä selitä kaikkea tietoon tulevan rikollisuuden kasvua, mutta osan siitä.
Osasyy mielikuvalle nuorisorikollisuuden holtittomasta lisääntymisestä saattaa olla sen entistä suurempi julkisuus. Siinä, missä aikana ennen sosiaalista mediaa nuorten rikollisuus jäi usein täysin piiloon, nyt tekoja kuvataan talteen ja niillä haetaan huomiota. Niin ikään perinteisen median, kuten lehdistön, shokkihakuinen uutisointi tapahtumista saattaa vääristää yleiskuvaa. Toisaalta runsaammalla näkyvyydellä voi toivoa olevan se positiivinen puoli, että tietoisuus rikollisuudesta madaltaa kynnystä ilmoittaa teoista viranomaisille. Näin näyttää jo esimerkiksi koulujen suhteen käyneenkin.
On myös tärkeää huomata, ettei huoli nuorisorikollisuuden lisääntymisestä ole uusi. Vastaavanlaista keskustelua on käyty Suomessa säännöllisin väliajoin, ja usein sen käynnistäjinä ovat olleet muutamat, poikkeuksellisen rajut rikokset. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa sattuneet useat nuorten tekemät henkirikokset kirvoittivat peräti lakihankkeen rikosoikeudellisen vastuun alaikärajan madaltamisesta. Lakialoitteen allekirjoitti yli puolet kansanedustajista, mutta se kaatui valiokunnassa eikä edennyt.
Nuoria, rikoksia, moraalisia paniikkeja on Vasemmistofoorumin blogisarja, jossa annetaan vastauksia nuorisorikollisuutta koskeviin kysymyksiin. Sarjan kirjoittajina ovat VTT, dosentti Jaana Lähteenmaa ja YTM, AmO Elina Vainikainen.
Lähteet Danielsson, P. (2022). Nuorten väkivaltarikollisuuden määrä ja piirteet poliisin tietoon tulleen rikollisuuden valossa. Keskusrikospoliisi, tiedusteluosasto. Nuorten väkivaltarikollisuuden määrä ja piirteet poliisin tietoon tulleen rikollisuuden valossa
Haikkola, L. & Hästbacka, N. & Pekkarinen, E. (toim.) (2019). Kuka vastaa nuorten rikoksiin? Ammattilaisten, nuorten ja kustannusten näkökulmia palveluihin. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:34. Kuka vastaa nuorten rikoksiin? Ammattilaisten, nuorten ja kustannusten näkökulmia palveluihin (valtioneuvosto.fi)
Kauppinen, J. Nuorisorikolllisuus on vähentynyt pitkään, mutta viime vuonna vakavin väkivaltarikollisuus lisääntyi – poliisi: ”Toistaiseksi suhtautuisin edellisvuoden piikkiin poikkeusolojen seurauksena”. RIKU – Rikosuhripäivystys. Nuorisorikollisuus on vähentynyt pitkään, mutta viime vuonna vakavin väkivaltarikollisuus lisääntyi — poliisi: ”Toistaiseksi suhtautuisin edellisvuoden piikkiin poikkeusolojen seurauksena” – Rikosuhripäivystys (riku.fi)
Mielityinen, L. & Hautamäki, S. & Hakala, V. & Fagerlund, M. & Ellonen, N. (2023). Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2022: Määrät, piirteet ja niiden muutokset 1988–2022. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:5. Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2022 – Määrät, piirteet ja niiden muutokset 1988-2022 (valtioneuvosto.fi)
