Kuvaus
Sosiaalinen osinko on uudenlainen tapa jakaa kaikille yhteisiä resursseja.
Hyvinvoinnin hedelmät jakautuvat maailmassa epätasaisesti. Vasemmistofoorumin raportissa Perustulo sosiaalisena osinkona nostetaan esille uusi keino tasata peliä jakamalla yhteisiksi katsotuista resursseista, kuten luonnonvaroista, osuus kaikille. Raportin on kirjoittanut YTM, väitöskirjatutkija Johanna Perkiö. Lue raportti täältä.
”Sosiaalinen osinko on ilman ehtoja maksettava säännöllinen tulonsiirto”, Perkiö selventää. ”Ajatuksena on jakaa kaikille poliittisen yhteisön, kuten valtion, jäsenille osuus yhteisiksi katsottujen resurssien tuottamasta taloudellisesta hyödystä tai kansakunnan taloudellisesta menestyksestä. Tällaisia yhteisresursseja voivat olla esimerkiksi ekosysteemit ja luonnonvarat tai ihmiskunnan tiedollinen, kulttuurinen ja teknologinen perintö”, hän jatkaa. Osingot voidaan rahoittaa esimerkiksi verottamalla luonnonvarojen käyttöä tai ympäristöhaitan aiheuttamista. Myös varallisuuden verottaminen tai ekologisesti ohjaavat kulutusverot voivat tulla kyseeseen.
Ajatus sosiaalisesta osingosta tulee hyvin lähelle perustulon ideaa. Se voitaisiin toteuttaa joko osana sosiaaliturvajärjestelmää tai siitä kokonaan irrallaan. ”Sosiaalinen osinko ei ole sosiaaliturvaa perinteisessä mielessä, vaan täysin uudenlainen taloudellisen jaon instituutio. Se ei myöskään ole työlle vaihtoehtoinen tai alisteinen tulonjaon muoto, vaan keino jakaa taloudellisia resursseja teollisen yhteiskunnan vanhojen kategorioiden ulkopuolella”, Perkiö summaa. Sosiaaliturvan lisänä maksettava osinko voisi olla tasoltaan melko alhainenkin. Suurempana se taas voisi korvata osia sosiaaliturvasta.
Perkiön mukaan olemme historiallisessa murroskohdassa, jossa meillä on viimeinen mahdollisuus pelastaa lapsillemme elinkelpoinen planeetta. Sosiaalinen osinko olisi yksi keino uudistaa talouden rakenteita ekologisesti kestävämmiksi niin, että samalla eriarvoisuus vähenisi. ”Erityisesti varallisuus jakautuu räikeän eriarvoisesti niin globaalilla tasolla kuin yksittäisten maiden sisällä. Paitsi että näin suuret varallisuuserot eivät ole millään lailla moraalisesti perusteltavissa, ne myös haittaavat talouden toimintaa”, Perkiö sanoo. ”Ympäristökriisin oloissa sosiaaliset osingot auttaisivat jakamaan varallisuutta tasaisemmin suoraan ihmisille. Ne myös kompensoisivat ympäristöverojen vaikutusta pienituloisille.”
Sosiaalinen osinko voitaisiin toteuttaa joko kansallisella tai ylikansallisella tasolla. Esimerkiksi Euroopan unionissa osinko voitaisiin kytkeä ekologisiin ohjausveroihin sekä rahoitusmarkkinoiden tai varallisuuden verotukseen. Sosiaalista osinkoa on maailmalla kokeiltukin, esimerkiksi Alaskassa on ollut jo pitkään käytössä kansallisesta öljyrahastosta vuosittain maksettava osinko.
Perkiö toivoo hallituksen nimittämän sosiaaliturvan uudistuskomitean ottavan ajatuksen sosiaalisesta osingosta onkeensa. ”Sosiaalisen osingon avulla pienituloisten toimeentuloa voitaisiin parantaa ilman tarvetta korottaa varsinaista sosiaaliturvaa”, hän huomauttaa. ”Koronakevät osoitti nykyisten sosiaaliturvajärjestelmien vajavaisen kyvyn turvata ihmisten toimeentulo tilanteessa, jossa äkillinen kriisi ajaa yllättäen suuren joukon ihmisiä taloudelliseen ahdinkoon. Ilmasto- ja ympäristökriisin pahentuessa koronaepidemian kaltaiset poikkeustilat tulevat todennäköisesti yhä tavallisemmaksi, joten sosiaalisia turvaverkkoja on kehitettävä turvaamaan joustavasti ihmisten toimeentulo erilaisissa tilanteissa.”