10.10.2007 – Ruurik Holm
Viime perjantaina sain
tilaisuuden lounastaa Pariisissa Edgardo Landerin kanssa. Lander toimii
Universidad Central de Venezuelassa sosiologian professorina. Olimme
molemmat Pariisissa osallistumassa V Congress Marx Internationaliin,
joka on kolmen vuoden välein järjestettävä altermondialistinen
(toisenlaista maailmaa tavoitteleva) ja alterkapitalistinen tapahtuma.
Workshopit olivat pääosin ranskaksi, mutta englanniksikin oli jonkin
verran ohjelmaa.
Tarkoitukseni oli kysellä Landerilta
Hugo Chavezista ja 21. vuosisadan sosialismista. Asiasta ei kuitenkaan
syntynyt pitempää keskustelua. Lander totesi että hän ei tiedä mitä 21.
vuosisadan sosialismi on. Venezuelan perustuslaki määrittää maan
sosialistiseksi demokratiaksi, mutta sosialismia ei ole määritelty
missään. Spekuloin mahdollisuudella että 21. vuosisadan sosialismi
onkin ehkä vain Chavezin menetelmä pönkittää henkilökohtaista
valtaansa. Landerin mukaan kyseessä voi olla myös ihan oikea
yhteiskunnallinen ohjelma, mutta tätä me emme vielä tiedä. Joka
tapauksessa ennusmerkit eivät ole kovin lupaavat.
Varsinainen
lounaskeskustelu ajautui nopeasti hetkeä aikaisemmin pidetyn
antikapitalistista strategiaa ja vaihtoehtoa käsitelleen workshopin
tematiikkaan. Lander puolustaa voimakkaasti teesiä, jonka mukaan tiede
on olennainen elementti kapitalistisen järjestelmän aiheuttamassa
maailmanlaajuisessa tuhossa, joiden keskeisimpiä aikaansaannoksia ovat
kolmannen maailman riisto ja ekologinen katastrofi.
Tiede
on instituutio, jonka päämäräät ovat kytköksissä ympäröivään
yhteiskuntaan. Kapitalistisessa yhteiskunnassa tiede on keskeinen
tuotantovoima, joten tieteellisen tutkimuksen tavoitteet määräytyvät
pitkälle talouden kasvulogiikan mukaisesti. Siten voidaan sanoa että
tiede on ollut keskeisesti vaikuttamassa ympäristöä tuhoavien
teknologioiden kehittämiseen.
Mutta onko tiede
väistämättä ennen kaikkea tuhoava voima? Lander on tätä mieltä. Hänen
mukaansa tiede ei ole vain nykymuotoisen kapitalismin hyödyntämä
tuotantovoima, vaan se on osa kapitalismia. Tiede ja kapitalismi ovat
kehittyneet historiallisesti yhtä aikaa; ne ovat siis saman
historiallisen, luonnon alistamiseen tähtäävän prosessin tulosta.
Landerin
väitteet ovat vahvoja. Hän pureutuu jopa epistemologiaan: tieteen
metafyysinen perusoletus on ihmisen ja luonnon erottaminen, mitä ei
muissa kuin länsimaisissa kulttuureissa tapahdu. Tämä voidaan
epistemologisesti ymmärtää erotteluna havainnon subjektin ja objektin
välillä. (Kartesiolainen henki-aine -dualismi tuskin sentään kuuluu
modernin tieteenharjoittajan implisiittisiin taustaoletuksiin).
Kritiikin ydin on että subjekti-objekti -erottelu johtaa luonnon
objektivoimiseen ja hyväksikäyttöön. Siten epistemologinen
peruslähtökohta on tieteen aiheuttamien ongelmien ydin.
Toisaalta
tieteen episteeminen voima perustuu sen tuloksiin, joita Landerkaan ei
halua kiistää. Tuloksien vakuuttavuus taas johtuu tieteen
analyyttisesta kyvystä; voidaan ehkä väittää että ilman erottelua
havainnon kohteen ja havaitsijan välillä, tiede ei olisi saavuttanut
nykyistä tasoaan.
Kapitalistisena tuotantovoimana tiede
on hyödyllinen ainoastaan jos se on episteemisesti tehokas, ts. tuottaa
uutta tietoa. Tässä tehokkuudessa siis toisaalta piilee tieteen ongelmien
ydin.
Itse olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että
tieteen historiallisesta kehityksestä huolimatta "another science is
possible". Koska tieteen päämäärät ovat kytköksissä siihen, kuinka
tieteenharjoittaminen on järjestetty, muuttamalla yhteiskuntaa voidaan
myös muuttaa tiedettä. Esimerkiksi uuden geeniteknologioiden yhä
kiihtyvä kehittäminen johtuu pitkälti siitä, että niiden sovelluksilla
on valtava kaupallinen potentiaali. Teknologioiden mahdolliset
haittavaikutukset eivät kiinnosta tämän tutkimuksen rahoittajia.
Tieteen
hylkääminen kokonaan ei vaikuta hyvältä altermondialistiselta
strategialta. Tällöin luovutettaisiin tiedolliset aseet kokonaan
vastustajalle. On vaikea nähdä, miten tieteestä diskurssimuotona
ylipäätään voitaisiin luopua. Toiseksi, tieteellä on myös potentiaalia
saavuttaa sosio-ekologista emansipaatiota edistäviä tuloksia.
Altermondialistien tulisikin suunnata energiansa pikemminkin tieteen ja
tutkimuksen mekanismien tunnistamiseen, kritisoimiseen ja muuttamiseen.
