9.4.2009 — Ruurik Holm
Uuden tiedon mukaan tammikuun työpäivätasoitettu tuotanto oli n. 10 % matalampi kuin vuotta aiemmin. Vielä Helsingin alueella lamaa ei juuri paljaalla silmällä huomaa, mutta tällaisten lukujen on pakko alkaa näkyä aika pian. Tuottavuutta jatkuvasti tehostava tuotantoelämä edellyttää jatkuvaa talouskasvua, jotta työttömyys ei kasvaisi. Tällä kasvuprosentilla työttömyyden täytyy kasvaa vuoden loppuun mennessä erittäin pahaksi. Tällöin talouden spiraali on valmis.
Tänään julkistettiin suomalaisten poliittisten ajatuspajojen ensimmäinen yhteinen tuote, ajatuspaja Lokuksen finanssikriisipamfletin "Onnenpyörä vai venäläinen ruletti?" (toim. Nils Torvalds) suomennos. Pamfletissa keskitytään kriisin syihin ja valaistaan niistä muutamia varsin selkein sanankääntein. Pamfletin julkistustilaisuudessa tänään Jyri Raivio ennusti suomalaisille pankeille kasvavia vaikeuksia vuoden loppua kohti. Ei auta jos Suomen talous ja rahoitusjärjestelmä ovat "kunnossa", koska ne ovat kuitenkin osa globaalia taloutta joka ei todellakaan ole kunnossa.
Finanssikapitalismin investointimekanismissa on jotakin pahasti vialla — tosin ongelma ei ole aivan viimeaikainen vaan talouskriisit ovat aina olleet osa kapitalismia. Järjestelmä on epävakaa ja kriisiherkkä. Keskeinen kysymys onkin, onko kapitalismi nyt kriisiytymässä entistä pahemmalla tavalla. Jotkut keskustelijat, kuten Immanuel Wallerstein, ovat sitä mieltä että nykyinen kriisi on merkki kapitalismin lopusta. Pääoma ei kerta kaikkiaan enää pysty akkumuloitumaan normaalisti, jolloin spekulointi käy yhä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi — varsinkin jos julkinen valta sitten korjaa jäljet.
Kuinkakohan paljon maailman kansalaisten varoja kuluu tähän kriisiin omaisuuden siirtona erilaisten rahoituslaitosten velkojille? Minä en haluaisi antaa rahaa jollekin, joka on lainannut rahaa yritykselle, joka meneekin nurin. Eihän se minun riskini ollut vaan lainaajan. Näin kapitalismi kuitenkin toimii: järjestelmä ei pysy pystyssä omin jaloin vaan riskit on ulkoistettu valtioille eli viime kädessä kansalaisille. Palkkioksi näiden kulujen maksamisesta, työttömyydestä ja omista maksuvaikeuksista saamme sitten nousukauden aikana tehdä töitä kapitalistin hyväksi entistäkin kiivaampaan tahtiin, koska voittojen osuutta tuotannon tuloksista täytyy kasvattaa. Vai täytyykö? Pääoman kasvattamiseen perustuvan investointien ohjauslogiikan korvaisi todella mielellään jollakin muulla, mutta kun parempaakaan järjestelmää ei ole vieä esitetty tai ainakaan sellainen ei ole noussut uskottavaan asemaan. Ryhdytäänpä siis tutkimaan alan kirjallisuutta.
