Sosialistiseen foorumiin. Jokavuotisiin ”vasemmiston
kokoontumisajoihin” osallistui tälläkin kertaa useita tuhansia
ihmisiä: sosialidemokraatteja, vasemmistopuolueen toimijoita ja
erilaisten ei-puoluepoliittisten ryhmien, kuten
solidaarisuusverkostojen ja laitavasemmistolaisten fraktioiden,
aktiiveja. Tapahtuma muistuttaa monella tapaa sosiaalifoorumia sillä
erotuksella, että kaikki osallistuvat tahot ovat joko
julkivasemmistolaisia tai eivät ainakaan vierasta osallistumista
julkivasemmistolaiseen tapahtumaan. Sosialistisen foorumin virallisia
järjestäjiä olivat Ruotsin ammattiliittojen keskusjärjestö LO:n
Tukholman aluejärjestö ja työväen sivistysjärjestö ABF:n Tukholman
paikallisjärjestö.
Keskustelutilaisuuksia oli yhden lauantaipäivän aikana
kuutisenkymmentä ja teemat vaihtelivat Iranin tilanteesta
ruotsalaisten lähipalvelujen puolustamiseen. Erityisenä painopisteenä
oli kuitenkin se, kuinka vasemmisto ottaa itselleen takaisin aloitteen
ennen seuraavia parlamenttivaaleja ja kuinka sosialidemokraatit,
vasemmistopuolue ja ympäristöpuolue luovat keskenään toimivan
”punavihreän allianssin”.
Osallistuin tapahtumassa sekä sosialidemokraattien järjestämiin
tilaisuuksiin että vasemmistopuolueen tilaisuuksiin. Todella monet
tilaisuudet olivat kuitenkin puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä
järjestettyjä. Osallistujien ikä- ja sukupuolijakauma oli laidasta
laitaan, mutta tapahtumien järjestäjinä oli usein nuoriso- ja
opiskelijajärjestöjä sekä erilaisia aatteellisia aikakauslehtiä.
Sosialidemokraatit vaativat suuntaa vasemmalle
Sosialidemokraattisissa tilaisuuksissa henki oli vasemmistolainen:
kolmannelle tielle vaadittiin kuolemaa. Erityisesti nuorten
sosialidemokraattien tilaisuuksissa henki oli selkeästi aistittavissa.
Ks. esim. sd-nuorten Tvärdrag-lehdessä julkaistu I den tredje vägens
ruiner –artikkeli ja Tvärdragin päätoimittajan Daniel Suhosen artikkeli Politisk sorg
Ordfront-lehdessä.
Nuorten demarifeministinaisten (Unga S-kvinnor Rebella) järjestämässä
tilaisuudessa puhuttiin vasemmiston suhteesta luokka-analyysiin.
Sosialidemokraattisten opiskelijoiden puheenjohtaja Kajsa Borgnäs
totesi, että demareiden alennustilan taustalla on pitkälti se, että
1990-luvulta lähtien liike lakkasi puhumasta luokkayhteiskunnasta.
Vaikka elinkeinoelämä yrittää luoda illuusiota siitä, että
yhteiskuntaluokkia ei enää ole ja työväenluokkaan identifioituminen on
vaikeaa esimerkiksi siksi, että kukaan ei halua tulla määritellyksi
yhteiskunnan ”alaluokkaan” kuuluvaksi, on luokka-analyysi silti
välttämätöntä vasemmistolaiselle politiikalle. Luokkaerot ovat nyt
laajemmat kuin koskaan, joten aihe on kaikkea muuta kuin
vanhanaikainen. Feministisessä tilaisuudessa korostettiin myös sitä,
että luokka-analyysissa keskeistä on myös sukupuolivaikutusten
huomioon ottaminen: luokka-asema ja sukupuoli ovat keskeisimpiä
epätasa-arvoa selittäviä tekijöitä.
Kohti punavihreää allianssia: löytyykö pienin yhteinen nimittäjä?
Oli miellyttävä huomata, kuinka suosittuja erityisesti
vasemmistopuolueiden tilaa käsittelevät tilaisuudet olivat. Ihmiset
suorastaan tungeksivat päästäkseen kuulemaan kolmen puolueen
toimijoiden analyyseja yhteistyön mahdollisuuksista ja reunaehdoista.
ja päästäkseen osallistumaan keskusteluun punavihreästä allianssista.
Ympäristöpuolue ei osallistu Sosialistiseen foorumiin virallisesti
puolueena, vaan sen jäsenet osallistuvat tapahtumaan lähinnä
yksityishenkilöinä tai kutsuttuina panelisteina. Haluaisin nähdä sen
hetken, jolloin Suomessa olisi mahdollista luonnostella punavihreää
puoluerajat ylittävää yhteistyötä näin avoimesti!
Vasemmistopuolueen tilaisuudessa puolueen puoluesihteerille Anki
Ahlstenille esitetyistä kysymyksistä saattoi kuitenkin päätellä, että
koalition rakentaminen ei ole ongelmatonta. Huolestusta aiheutti
ainakin se, mitkä tulevat olemaan vasemmistopuolueen kynnyskysymykset
hallituskoalitioon osallistuttaessa. Mikäli selkeää linjaa ei ole, on
mahdollista joutua pelkän apupuolueen asemaan ja tämä vie
mahdollisuuksia aidolta vaikuttamiselta. Ingrid Fiskaa Norjan SV:sta
varoitti hallitusyhteistyön negatiivisista puolista: oma linja saattaa
hämärtyä ulospäin ja puolueen konkreettiset saavutukset saattavat
jäädä näkymättömiin. Fiskaa antoikin ymmärtää, että SV mahdollisesti
uudistaa hallitustaktiikkaansa ja tuo vastaisuudessa useampia
hallitusta jakavia kysymyksiä julkisuuteen. Näin ihmiset näkevät mikä
puolueen rooli on hallituksessa: sosialidemokraattien painostaja
vasemmalle.
Hegemonian saavuttaminen tarvitsee vasemmistolaisen julkisuuden luomista
Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa katsotaan työväenlehdistön panoksen
olleen varsin vaatimaton hyvinvointivaltion luomiskamppailussa.
Ruotsalainen media on aina ollut porvarillinen, mutta vasta nyt, kun
hegemonia yhteiskunnassa on kääntynyt porvarien eduksi, nähdään tarve
vasemmistolaisen julkisuuden laajemmalle henkiin herättämiselle.
Verkkokampanjointi on jo nykyisellään paljon Suomea edellä.
Porvarillinen hegemonia ei kuitenkaan ole syntynyt tyhjästä.
Keskusteluissa nostettiin esiin, että viime vuosina porvarillisella
rahoituksella on perustettu noin 90 think tankia, sanomalehteä ja
verkkoportaalia. Nyt nämä panostukset alkavat tuottaa tulosta.
Ruotsalaiset vasemmistolaiset vastaavat julkaisut tehdään
pääsääntöisesti vapaaehtoisvoimin, ks. esim. Tankesmedjan Konflikt.
Erityisenä toiveena ruotsalaisilla on vasemmistolaisen päivälehden
perustaminen norjalaisen Klassekampen –lehden malliin.Klassekampen on menestynyt erityisesti siksi, että alun perin pienen
maolaispuolueen lehdeksi perustettu julkaisu on ottanut etäisyyttä
puoluepolitiikkaan ja se toimii nykyään laajasti vasemmiston
äänitorvena. Rahoituksensa lehti saa pääsääntöisesti norjalaisilta
ammattiliitoilta.
Sosialidemokraattisten nuorten Tvärdrag-lehden päätoimittaja Daniel
Suhonen osoitti syyttävää sormea LO:n suuntaan. LO:lla kuulemma olisi
resursseja vaikka kuinka vasemmistolaisen päivälehtitoiminnan henkiin
herättämiseksi, jos tämä nähtäisiin olennaiseksi. Suhonen heitti
kuitenkin epäilyksen, että LO:ssakaan ei uskallettaisi antaa vapaita
käsiä vasemmistolaiselle journalismille, vaan suhtaudutaan epäilevästi
kaikkeen, mitä ei voida itse kontrolloida.
