”Ikävää näin kauniina päivänä käsitellä näin raskassoutuisia aiheita”, pahoitteli Heikki Koskenkylä Sosiaalifoorumin lauantaisen esitelmänsä aluksi. ”Menkää tämän jälkeen johonkin toiveikkaampaan keskusteluun, vaikka perustulosta”, hän suositti, tietämättä perustuloaiheisen session olevan käynnissä juuri samaan aikaan. No, eiköhän foorumin laajasta tarjonnasta löytynyt muutakin piristävää runsaslukuisen yleisön nautittavaksi.
Vasemmistofoorumi järjesti yhdessä Vapaus valita toisin -verkoston, Attacin ja Into Kustannuksen kanssa tilaisuuden Suomen Sosiaalifoorumissa. VTT Koskenkylän, entisen Suomen Pankin rahoitusmarkkinaosaston päällikön, osuuden otsikkona oli ”Miten estetään finanssikriisit tulevaisuudessa” ja ratkaisujahan häneltä löytyi, avauksensa skeptisyydestä huolimatta.
”Finanssikriisejä tulemme näkemään myös tulevaisuudessa, ehkä nykyistä pahempinakin”, Koskenkylä myönsi. ”Kriisejä voidaan kuitenkin lieventää tehostamalla markkinakuria, hillitsemällä nousukausia ja ylivelkaantumista ja viimeisenä keinona hajottamalla liian suuret pankit. Nykyinen bail out -politiikka vain pahentaa tilannetta ja lisää moraalikatoa. Finanssialan lobbausvoima on aivan liian suuri.”
Huonon politiikan tuloksia on nähty viime vuosina Euroopassa enemmän kuin tarpeeksi. ”Kypros on totaalinen katastrofi, aivan uskomaton keissi”, Koskenkylä tuhahtaa. ”Se on pahempi kuin Kanaalisaaret. Voi vain ihmetellä, miksi tällaista mentiin tukemaan. Kypros olisi pitänyt päästää konkurssiin.”
”Euro loi Eurooppaan väärää turvallisuuden tunnetta”, toteaa Heikki Koskenkylä.
Rahoitusmarkkinoilla on suuria rakenteellisia ongelmia, mutta myös taloustiede on ollut puutteellista. Koskenkylä suomikin taloustiedettä armotta. ”Economist-lehti kutsuu sitä ’surkeaksi tieteeksi’ eikä se mikään oikea tiede olekaan, vaan ajatuskehikko.” Rahoituksen teoriat toimivat normaalitilanteessa, mutta kriisissä ne ovat riittämättömiä. Toisaalta syytä nykyiseen tilanteeseen löytyy myös huonosta politiikasta. ”Miten ihmeessä voi olla nousukaudella alijäämää, kuten monissa maissa on ollut?” hän ihmettelee.
Valitettavasti ratkaisevaa suunnanmuutosta ei ole Koskenkylän mukaan näköpiirissä. ”Talouspolitiikkaan on hirveän helppo tuoda kaikkea pikkusälää ja jättää isot ongelmat sikseen. Finanssikriisejä on kuitenkin täysin mahdollista vaimentaa, mutta ei niitä kokonaan voi eikä tarvitsekaan ehkäistä. Kapitalismi ilman konkursseja on kuin Raamattu ilman syntiä.”
Veroparatiiseja tukkimassa
”Jos huumekauppias tulee Nordeaan, pankkitoimihenkilön velvollisuus on kysyä henkkareita ja ilmoittaa tarvittaessa viranomaisille”, toteaa Matti Kohonen, Tax Justice Networkin asiantuntija. ”Veroparatiisit eivät toimi näin.”
Kohosen puolikas tilaisuudesta kulki otsakkeella ”Veroparatiiseista avoimeen rahatalouteen; Kuinka tukitaan veronkierto ja rahanpesu”. Aihe on Suomessakin ajankohtainen tuoreen MOT-ohjelman ja sen herättämän keskustelun myötä: Kohonenkin kiitteli tutkivaa journalismia rahamarkkinoiden mädännäisyyksien paljastamisesta.
Tax Justixe Networkin tilastojen mukaan veroparatiiseissa on noin kymmenesosa maailman kokonaisvarallisuudesta, noin tuplasti Yhdysvaltain valtion budjetin verran. ”Pahin veroparatiisi on Sveitsi”, Kohonen summaa. ”Siellä on valtava määrä talletuksia ja pankkisalaisuus kirjattu perustuslakiin. Muita pahoja veroparatiiseja Euroopassa ovat Cayman-saaret ja Luxemburg. Voikin kysyä, että jos näissä yhteyksissä tavataan puhua Kyproksesta, miksei samalla mainita Luxemburgia”, hän ihmettelee.
Tax Justice Network määrittelee veroparatiisin salaisuusalueeksi: sellaiseksi alueeksi, joka luo lakeja ja sääntöjä, jotka haittaavat toisten maiden kykyä kerätä veroja ja puuttua rahanpesuun. ”Veronkierto on kuin sipuli, siinä on salaisuuksia niin monella tasolla että siihen on hyvin vaikea puuttua. Monilla alueilla likaista rahaa liikkuu enemmän kuin virallista”, Kohonen kuvaa. ”EU:ssa arvonlisäverolle on asetettu vaihteluväliksi 15-25%. Miksei tällaista voisi asettaa myös yritysverolle?”
”Omistuksen läpinäkyvyys olisi tässä ydinkysymys. Suomessahan on kaupparekisteri, mutta tällainen pitäisi saada edes eri maiden viranomaisten väliseksi jos ei kokonaan julkiseksi. Tämä on ihan minimivaatimus”, hän summaa. Euroopan Unionin säästödirektiivi määrää nykyään yksityiset pankkitilit julkisiksi, mutta merkittävä määrä omaisuutta on kätketty yhtiöihin. ”Verotietojen automaattinen vaihto olisi seuraava askel. Tämä vaatisi jonkinlaisen verotuksen Interpolin.” Aivan oma ongelmansa on yhtiöiden sisäinen kauppa eli siirtohinnoittelu, jota ei säädellä riittävästi. Jopa 60 % maailmankaupasta on yhtiöiden sisäistä.
Mikä sitten ratkaisuksi? ”Se onkin miljoonan taalan kysymys”, toteaa Kohonen. ”Ensiksikin tarvittaisiin rahoitusmarkkinavero, finanssisektorihan ei esimerkiksi maksa arvonlisäveroa. Siirtohinnoittelulakeja olisi muutettava, ja näiden asioiden kanssa työskenteleviä viranomaisia koulutettava uuteen avoimempaan raha- ja finanssitalouteen. Avainasia on kuitenkin kansalaisten valveutuneisuus.”
Matti Kohosen (vas.) esityksen jälkeen keskustelua olisi riittänyt paljon pidempään kuin mitä aikaraamin puitteissa oli mahdollista. Toiminnanjohtaja Ruurik Holm jakaa puheenvuoroja.
