Elina Aaltion kirjan Hyvinvoinnin uusi järjestys julkistaminen tuskin olisi voinut osua sopivammalle päivälle. Paitsi, että kyseisenä tiistaina vietettiin Kirjan ja ruusun päivää, huusivat nettiuutispalvelujen otsikot heti aamusta sosiaalibarometrin tuloksia, joiden mukaan puolet kuntien sosiaali-ja terveysjohtajista kertoo palvelujen ulkoistamisen lisänneen niiden kustannuksia. Yli puolet kertoo ulkoistamisen tuoneen ongelmia myös palvelujen laatuun. Miten tässä näin pääsi käymään?
Helsinkiläinen kansanedustaja Silvia Modig avasi tilaisuuden.
Julkistamistilaisuudessa Eduskunnan Kansalaisinfossa monet puhujat viittasivatkin tutkimukseen. Tilaisuuden avannut kansanedustaja Silvia Modig muistutti myös, että jo Helsingissä on eri sosioekonomisten ryhmien välillä suuria eroja elinajanodotteessa. ”Tällainen segregaatio ei kuulu hyvinvointivaltioon”, hän totesi.
Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja Ruurik Holm ja kirjan kustantaneen Gaudeamuksen kustannusjohtaja Tuomas Seppä iloitsivatkin kirjan ajankohtaisuudesta: myös käynnissä oleva keskustelu kuntarakenteesta ja sote-uudistuksesta kaipaa uutta suuntaa ja syvällisempää pohdintaa palvelujen luonteesta. Hankkeen ohjausryhmään kuulunut Jouko Kajanoja kuvasikin kirjaa ”ylivoimaiseksi”, kattavaksi hyvinvointipalveluiden järjestämisen yhteiskunnalliseksi ohjelmaksi.
”Inhimillistä vuorovaikutusta ei voi tuotteistaa”, Elina Aaltio totesi
Kirjoittaja itse korosti puheessaan, ettei hyvinvointia tule ymmärtää pelkästään materiaaliseksi elintasoksi vaan osallistumiseksi ja vapautumiseksi. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi edellyttää sekä yksilön sisäisiä että ulkoisia voimavaroja. Nykyinen järjestelmä ei toimi tässä kovinkaan hyvin. Aaltio löytää ratkaisun dialogista.
”Palvelujärjestelmä, joka pyrkii ihmisten vapautumiseen, ei yritä ainoastaan korjata asiakkaan elämäntilannetta vaan myös havaittuja yhteiskunnallisia epäkohtia. Palveluiden tarve on kartoitettava yhteistyössä työntekijän ja asiakkaan kesken, eikä niiden tehtävä ole sopeuttaa toimimattomaan yhteiskuntajärjestykseen vaan auttaa löytämään vaihtoehtoja”, Aaltio linjaa.
”Julkisen tuotannon tehostamiseen ei tarvita kilpailutusta ja markkinamekanismeja, vaan sitä on työntekijöiden, asukkaiden ja kuntalaisten uudistettava yhdessä”, hän totesi. Aaltion kuvailema järjestelmä toki tuottaisi alkuun lisää menoja, mutta tutkija ei pidä tätä ongelmana – loimmehan jo 60-luvulla hyvinvointivaltion lähes tyhjästä. ”Meidän on muutettava ymmärrystämme talouspolitiikasta. Julkiset investoinnit tuovat myös rahavarallisuutta talouteen, lisäävät työllisyyttä, verotuloja ja kokonaiskysyntää”, hän muistutti. Aaltio peräänkuuluttaakin sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää talouspolitiikkaa.
Yhtä suurta perhettä: kansanedustaja Eila Tiainen (vas), Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja Ruurik Holm, tutkija Elina Aaltio sekä hankkeen ohjausryhmän jäsen, VTT Jouko Kajanoja.
