Vasemmistofoorumin perustulohanketta koordinoineen Johanna Perkiön ja Kaisu Suopangin toimittama Perustulon aika –pamfletti (Into) julkaistiin 14.5.2012 Eduskunnan Kansalaisinfossa. Tilaisuudessa kirjan artikkelien kirjoittajat alustivat omista aiheistaan, ja lopuksi järjestettiin paneelikeskustelu, jossa olivat mukana Jouko Kajanoja (vas.), Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) ja Lasse Männistö (kok.).
Alustuksissa ja keskusteluissa toistui ajatus siitä, miten vastikkeeton perustulo parantaisi ihmisen valinnanvapautta: esimerkiksi Jouko Kajanoja totesi nykyisen syyperustaisen sosiaaliturvan olevan luonteeltaan kontrolloiva ja alistava. Alustajien ja keskustelijoiden mielestä viime aikoina tapahtunut työelämän muutos on niin perustavanlaatuinen, että se edellyttää muutoksia myös sosiaaliturvaan. Jukka Peltokosken mukaan olemme siirtyneet jälkiteollisen yhteiskunnan uuteen työn ja tuotannon paradigmaan, jossa varmoista ja pysyvistä (teollisuus)töistä on siirrytty prekarisaation aikaan.
Simo Ruottinen nosti esille perustulon merkityksen pienyrittäjälle. Suuri osa suomalaisista yrittäjistä on itsensä työllistäjiä, yksin- tai pienyrittäjiä, joihin vanhakantainen ajatus yrittäjästä kapitalistiriistäjänä sopii huonosti. ”Suurin osa yrittäjistä riistää lähinnä itseään”, Ruottinen tiivisti. Yrittäjän epävarmaa ja usein kausittain suuresti vaihtelevaa toimeentuloa perustulo helpottaisi suuresti.
Vaikka kaikki keskustelijat olivat myönteisiä perustulolle, saatiin lopun paneelissa esiin myös näkemyseroja. Lasse Männistö myönsi suhtautuvansa perustuloon pragmaattisesti: ideologisesti ”vastikkeettoman rahan jakamista” hän ilmoitti vastustavansa, mutta näki perustulon silti parhaana ratkaisuna nykyisen sosiaaliturvan ongelmiin. Siinä missä Vasemmiston ja Vihreiden edustajat korostivat yksilön valinnanvapautta, Männistö korosti kannustavuutta työntekoon. Männistö myös piti perustulon toteuttamisen ehtona sitä, ettei keskimääräinen veroaste saa nousta eikä tulonjako muuttua. Tätä eivät muut keskustelijat allekirjoittaneet.
