Debatti: Tulisiko asevelvollisuus lakkauttaa?

Julkaistu Perusteessa 2/2014.

Kansalaisjärjestöjen ja poliittisten nuorisojärjestöjen ryhmä toteutti syksyn ja alkuvuoden aikana kansalaisaloitekampanjan asevelvollisuuden lakkauttamiseksi. Vasemmistonuoret ei lähtenyt tukemaan aloitetta, vaan ilmoitti kannattavansa niin kutsuttua valmiusvelvollisuusmallia.

Tulisiko asevelvollisuusjärjestelmää muuttaa ja miten? Vai pitäisikö asevelvollisuus lakkauttaa kokonaan? Peruste kutsui Vasemmistonuorten aktiivin ja Vasemmistoliiton turvallisuuspoliittisen työryhmän jäsenen Joona Mielosen sekä Aseistakieltäytyjäliiton Antimilitaristi-lehden päätoimittajan Tuuli Vuoren debatoimaan aiheesta.

Joona Mielonen: Kohti parempaa asevelvollisuutta

Itsenäisesti johdetun oman sotilaallisen puolustuksen ylläpitäminen on edelleen perusteltua. Nykyisenkaltaisessa asevelvollisuusarmeijassa on kuitenkin paljon ongelmia. Toistaiseksi uskottavin esitetty vaihtoehto sen kehittämiseksi olisi niin kutsuttu valmiusvelvollisuusmalli.

Pohjois-Eurooppa on elänyt ilman sotia jo yli puoli vuosisataa. Diplomatialla, yhteistyöllä ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tähtäävällä talouspolitiikalla on onnistuttu pitämään yllä rauhaa.

Tarvitaanko sen lisäksi sotilaallista puolustusta? Asevelvollisuuden vastustajat sekä puolustusmäärärahojen pienentämistä tilanteesta riippumatta kannattavat ihmiset käyttävät usein argumenttinaan väitettä, että Suomen turvallisuusuhat ovat muuttuneet eikä sotilaallinen uhka ole mahdollinen.

Toisen maailmansodan jälkeen maailmassa on kuitenkin käyty monta sotaa, joissa valtio on loukannut toisen valtion suvereniteettia. Suurvallat ovat osoittaneet, että niillä on tahtoa ajaa omia taloudellisia ja poliittisia intressejään myös rajojensa ulkopuolella.

Yhdysvalloilla on Naton kautta lukematon määrä sotilastukikohtia ympäri maapalloa ja maailmalla on jo totuttu sen omavaltaiseen toimintaan. Venäjällä noudatetaan taas Georgian sodan seurauksena laadittua doktriinia, joka antaa sille omien lakiensa mukaan oikeuden puolustaa kansalaisiaan rajojensa ulkopuolella. Turvallisuusuhat ovat monimutkaisempia ja vaihtelevampia kuin ennen, mutta sotilaallinen uhka ei ole kadonnut.

Suomella on erityinen asema näiden kahden suurvallan vaikutusalueen rajalla. Naton laajeneminen ja Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmä Euroopassa ovat kiristäneet Euroopan turvallisuuspoliittista tasapainoa.

Venäjälle Naton laajeneminen on selvä uhka. Alueen rauhan kannalta on olennaista, että Suomen kaltaiset rajavaltiot pysyvät liittoutumattomina.

Nato-oven kiinni pitäminen edellyttää, että Suomella on itsenäisesti johdetut riippumattomat puolustusvoimat. Jos Suomella ei olisi minkäänlaista puolustusta, se johtaisi turvallisuustyhjiön täyttymiseen suunnasta tai toisesta tulevilla joukoilla. Oman sotilaallisen puolustuksen ylläpitäminen on siis mielestäni perusteltua.

On myös hyvin oleellista, kenen hallussa sotilaallinen puolustus on. Palkkaarmeija on liian hyvä renki valtaa pitävien sotiin. Toisaalta monessa maassa on nähty liikaa itsenäisyyttä saaneen armeijan nousu isännän asemaan. Täysin vapaaehtoinen maanpuolustuskaan ei kuulosta hyvältä. Tällöin aseisiin tarttuvat vain ne, jotka niitä eniten hinkuvat.

Vain asevelvollisuusarmeijan koostumus on läpileikkaus kansasta ja näin ollen täysin sen omassa hallussa. Asevelvollisuusarmeija sotii periaatteessa vain niitä sotia, jotka se itse hyväksyy.

Lopulta jokainen yksilö tekee itse päätöksen aseisiin tarttumisesta. Asevoimat, jonka sotilaat eivät hyväksy käymäänsä sotaa, eivät ole toimintakykyiset. Aseistakieltäytymisen merkitys korostuu sodan, ei rauhan, aikana.

Nykyisessä asevelvollisuusjärjestelmässä on kuitenkin paljon ongelmia. Pelkästään miehille tarkoitettu velvollisuus on selvä tasa-arvo-ongelma. Aseistakieltäytyjille on tarjolla aseeton palvelus tai siviilipalvelus, mutta vakaumuksensa vuoksi koko järjestelmästä kieltäytyvät lukitaan vankilaan Jehovan todistajia ja ahvenanmaalaisia lukuun ottamatta.

Onko olemassa olevaa asevelvollisuutta mahdollista muuttaa parempaan suuntaan? Mielestäni on. Vasemmistoliiton turvallisuuspoliittinen työryhmä hahmotteli vuonna 2010 omaa vaihtoehtoista malliaan asevelvollisuudelle. Myös Vasemmistonuoret on kannattanut tätä niin kutsuttua valmiusvelvollisuus-mallia.

Valmiusvelvollisuus-mallissa asevelvollisuus säilytettäisiin ainoastaan kriisin aikana. Rauhanaikana koulutettaisiin vain osa reservistä. Loput sijoitettaisiin kriisin uhatessa koulutettavaan valmiusreserviin sekä siviilitehtäviin. Sukupuolineutraalina mallina se ratkaisisi asevelvollisuuden ihmisoikeus- ja yhdenvertaisuusongelmat, mutta säilyttäisi asevelvollisuuden parhaimmat puolet.

Asevelvollisuuskeskustelu tarvitsee tällaisia avauksia. Asevelvollisuuden lakkauttamisen puolesta tehty kansalaisaloite nostaa esille ansiokkaasti nykyisen järjestelmän ongelmia, mutta jättää vaihtoehdottomuudellaan oven auki vielä huonommille vaihtoehdoille.

Tuuli Vuori: Asevelvollisuus pitäisi lakkauttaa

Asevelvollisuus voitaisiin lakkauttaa liittymättä Natoon. Aseistakieltäytyjien vapauttaminen palveluksesta olisi ensimmäinen askel kohti vapaaehtoista maanpuolustusta.

Nykyisenkaltainen asevelvollisuus ei vastaa tämän päivän turvallisuusuhkiin. Merkittävimmät uhkat, esimerkiksi ilmastonmuutos, ovat muita kuin sotilaallisia.

Asevarustelu vain lisää valtioiden välisiä vastakkainasetteluja, mikä hankaloittaa kansainvälistä yhteistyötä vaativien ongelmien ratkaisemista. En myöskään allekirjoita ajatusta siitä, että valtiolla olisi oikeus velvoittaa kansalaisensa tappamaan ja opettelemaan tappamista – tai väkivallan uhriksi joutumista.

Joona Mielonen väittää, että jokainen yksilö tekee viime kädessä itse päätöksen aseeseen tarttumisesta. Kuitenkin monissa asevelvollisuusarmeijoiden käymissä sodissa, mukaan lukien viimeisimmät Suomessa käydyt sodat, rintamalle on menty viime kädessä kuolemanrangaistuksen uhalla.

Suomen yleinen asevelvollisuus perustuu rangaistuksille. Tästä on seurannut Mielosenkin mainitsemia ongelmia aseistakieltäytyjien kohtelussa. Aseistakieltäytyminen on ihmisoikeus, joka ei toteudu niin kauan kuin vakaumuksellisista syistä palveluksesta kieltäytyville langetetaan pitkiä ehdottomia vapausrangaistuksia.

Kuten Mielonen kirjoittaa, Suomelle olisi tärkeää pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana. Naton kaltainen sotilasliitto ei tuo rauhaa vaan lietsoo sotaa, vieläpä ydinsotaa. Ydinasepelote kuuluu Naton doktriiniin, ja jäseneksi liittymällä Suomi hyväksyisi sen.

Liittoutumattomuus ei kuitenkaan vaikuta nytkään toteutuvan järin hyvin. Rauhankumppanimaana Suomi on jo tehnyt armeijansa pitkälti yhteensopivaksi Nato-joukkojen kanssa. Asevelvollisuus ei siis ole tähänkään mennessä estänyt Nato-lähentymistä – miksi niin kävisi vastaisuudessakaan?

Mielosen esittämässä valmiusvelvollisuusmallissa aseistakieltäytyjien kohtelun aiheuttama ihmisoikeusongelma ilmeisesti poistuisi sillä, että palveluksesta voisi saada vapautuksen vakaumuksellisin perustein. Käytännössä tämä nähdäkseni tarkoittaisi siirtymistä vapaaehtoisuuteen, kun järjestelmästä pois jättäytyminen ei toisi rangaistusta. Hämäräksi jää, mihin Mielosen esittämiä uudistettuja velvollisuuksia todellisuudessa enää tarvittaisiin.

Nykyistä siviilipalveluslakia uudistettaessa keskusteltiin myös siviilipalvelusmiesten kriisinaikaisesta sijoittumisesta. Tuolloin todettiin, ettei nykyisillekään siviilipalvelusmiehille löytyisi siviiliviranomaisten alaisuudessa järkevää kriisinaikaista tehtävää. Spekulatiivisena kriisiaikanakin järkevin ratkaisu olisi jättää siviilit aiempiin tehtäviinsä.

Mielosen ehdottaman valmiusvelvollisuuden voi tulkita eräänlaiseksi kansalaispalvelusmalliksi. Erilaisista kansalaispalvelusmalleista puhuttaessa harvemmin muistetaan, että Suomea sitovat myös erilaiset kansainväliset pakkotyösäädökset. Asepalvelus ja sen korvaava vakaumuksellisista syistä kieltäytyville tarkoitettu siviililuontoinen palvelus ovat näiden säädösten ulkopuolella, mutta toistensa kanssa yhdenvertaisten palvelusmallien kohdalla näin ei välttämättä olisi.

Asevelvollisuus on osa ideologista järjestelmää. Se tuottaa ja ylläpitää tietynlaisia kulttuurisia malleja muun muassa oikeutetusta väkivallasta, sukupuolesta ja etnisyydestä. Asevelvollisuus on näiden mallien ja käsitysten mahdollistama ja lisäksi se itsessään tuottaa ja levittää niitä.

Toisin sanoen asevelvollisuus militarisoi yhteiskuntaa. Tästä militarisoimisesta ei päästäisi eroon, jos miesten yleisestä asevelvollisuudesta siirryttäisiin valmiusvelvollisuusmalleihin sisältyvään sukupuolineutraaliin kutsuntavelvollisuuteen.
Tiivistettynä, Mielosen esittämä valmiusvelvollisuusmalli tarkoittaisi käytännössä lähes vapaaehtoista asepalvelusta. Tämä olisi merkittävä askel kohti asevelvollisuuden lakkauttamista. Kuitenkin tilalle ehdotettu uudenlainen kansalaispalvelusmalli herättää lähinnä kysymyksen: miksi ihmeessä sitä tarvittaisiin?

Joona Mielonen: Muut uhat eivät poista sotilaallista uhkaa

Olen Tuuli Vuoren kanssa täysin samaa mieltä siitä, ettei Suomen suurin turvallisuusuhka ole sotilaallinen. Ukrainan kriisi on kuitenkin osoittanut, kuinka turvallisuuspoliittinen ympäristö ja uhkakuvat voivat muuttua sormia napsauttamalla.

Sotilaallisen uhan mahdollisuutta ei voi sivuuttaa ilmastonmuutoksen uhkakuvaa korostamalla, vaikka jälkimmäinen onkin huomattavasti akuutimpi uhka. Sotilaallinen uhka on myös totaalisuudessaan omassa luokassaan: mikään ei ole niin tuhoisa kuin sota.

Vuoren mukaan nykyinen ”asevelvollisuus ei vastaa tämän päivän turvallisuusuhkiin”. Hän ei kuitenkaan perustele väitettä mitenkään.

Puolustusvoimilla ja sen reserviläisillä on jo merkittävä rooli muun muassa öljyntorjuntaorganisaatiossa, johon on koulutettu korkeassa valmiudessa olevia reserviläisiä ja varushenkilöitä. Öljyonnettomuus Suomenlahdella on vain ajan kysymys, ja sen sattuessa avunantajien nopeudella ja suurella määrällä on merkitystä.

Tätä linjaa pitäisi kehittää entisestään. Mielestäni uusiin turvallisuusuhkiin tulisi varautua entistä aktiivisemmin. Puolustusvoimat voisi kouluttaa aseettomaan palvelukseen haluavista esimerkiksi nopean toiminnan öljyntorjuntajoukkoja.

Se, että järjestelmä ei ole täydellinen ei ole peruste sen lakkauttamiselle, vaan kehittämiselle. Vuori väittää, että armeija osana ideologista järjestelmää tuottaa kulttuurisia malleja muun muassa sukupuolesta ja etnisyydestä.

Tätä ideologista järjestelmää ei muuteta lakkauttamalla armeija, vaan muuttamalla yhteiskuntaa. Asevelvollisuusarmeija heijastaa nimenomaan sitä yhteiskuntaa, jossa elämme – ei toisin päin.

Koska reservi on moniarvoinen, on myös puolustusvoimat joutunut seuraamaan kehitystä. Esimerkiksi yleinen palvelusohjesääntö sisältää vaatimuksen kaikkien palveluksessa olevien yhdenvertaisuudesta. Muissa malleissa vastaavaa moniarvoistumista ei välttämättä tapahtuisi.

Vuori ihmettelee, miten ehdottamani valmiusvelvollisuus eroaisi vapaaehtoisesta asepalveluksesta. Kuten ensimmäisessä kirjoituksessa mainitsin, olisi palvelus rauhan aikana vapaaehtoinen, mutta kriisin aikana asevelvollisuus astuisi voimaan. Yksityiskohtaisemmat tiedot ovat luettavissa Vasemmistoliiton internet-sivuilta.

Vuori ei niele väitettäni, että viime kädessä jokainen asevelvollinen tekee itse päätöksen aseeseen tarttumisesta. Hän viittaa edellisten sotien aikaisiin kuolemanrangaistuksiin, joita kieltäytyjille langetettiin.

Vuori ei muista mainita, että kuolemanrangaistus oli silloin Suomessa voimassa rauhan aikanakin. Emme onneksi kuitenkaan elä jatkosodan aikaa. Rauhanaikainen kuolemanrangaistus poistettiin Suomesta vuonna 1949 sekä sodanaikainen vuonna 1972. Nykylainsäädännössä liikekannallepanon aikana kieltäytyminen johtaa enimmillään kahden vuoden vankeuteen.

Väitin ensimmäisessä kirjoituksessa, että aseistakieltäytymisen merkitys korostuu kriisin aikana, sillä reserviläisarmeija ei ole kokonaisuudessaan toimintakykyinen konflikteissa, joita se ei hyväksy. Istuisinko mieluummin kaksi vuotta vankilassa, kuin ottaisin osaa sotaan, jonka motiiveja en hyväksyisi? Kyllä istuisin.

Tuuli Vuori: Sotilaallista instituutiota ei voi oikeuttaa siviilitehtävillä

Asevelvollisuus on kehitetty aivan eri aikakauden yhteiskunnan ja sodankäynnin tarpeisiin. On helppoa nähdä, että sodankäynnin teknologiat asettavat nykyään aivan eri vaatimuksia kuin mihin suhteellisen matalasti koulutettu massa-armeija pystyisi vastaamaan. Ihmettelen, tarvittaisiinko todella mahdollisen sodan syttyessä pikakoulutettuja joukkoja, joita Mielonen Vasemmistoliiton malliin nojaten ehdottaa?

Mielonen toteaa, että sotilaallinen uhka on totaalisuudessaan omaa luokkaansa, koska mikään ei ole niin tuhoisaa kuin sota. Näyttää siltä, että teemme Mielosen kanssa jokseenkin samasta väitteestä erilaiset johtopäätökset. Siinä, missä Mielonen vastaisi tuhoisaan sodan uhkaan varustautumalla sotaan, lähtee minun ajatteluni siitä, ettei oikea vastaus sodan uhkaan voi olla sodalla uhkaaminen.

Ei ole myöskään mielekästä oikeuttaa asevelvollisuutta, tai laajemmin armeijaa, siviilitehtävillä. Mielosen esittämä öljyntorjunta armeijan tehtävänä ei riitä minulle. Miksei yhtä lailla voitaisi kehittää ja tehostaa jo ennestään olemassa olevien vapaaehtoisten öljyntorjuntajoukkojen toimintaa?

Mielosen ehdotuksessa aseettomassa palveluksessa koulutettavista öljyntorjuntajoukoista jää lisäksi epäselväksi, tarkoittaako hän palveluksensa aikana nopean toiminnan öljyntorjuntajoukkoihin kuuluvia asevelvollisia, vai myös reservissä vastaaviin joukkoihin kuuluvia. Jos hän tarkoittaa jälkimmäistä, pitäisi samalla tarkastella myös niitä perusteita, joilla liikekannallepano on laillista tai hyväksyttävää.

Mielosen kirjoituksesta saa sen käsityksen, että olisin aiemmassa kommentissani ehdottanut armeijan lakkauttamista. Vaikken niin itse asiassa sanonut, on rehellisyyden nimissä todettava, että toki tekisi mieli tehdä niin.

Niin korkealle puuhun ei kuitenkaan juuri nyt tarvitse kurkotella. Asevelvollisuuden lakkauttaminen on tällä hetkellä riittävän iso asia tavoiteltavaksi.

Asevelvollisuusarmeija heijastaa Mielosen mukaan yhteiskuntaa, jossa elämme. Vaikutussuhde ei kuitenkaan ole vain yhdensuuntainen. Yhtä lailla (asevelvollisuus) armeija autoritaarisine rakenteineen vaikuttaa yhteiskuntaan kuin toisin päin. On siis kysyttävä myös, millä tavoin asevelvollisuus ja sotilaskoulutus, jonka valtaosa miehistä on suorittanut, on vaikuttanut suomalaisen yhteiskunnan arvoihin ja käsityksiin.

Aiemmassa artikkelissani totesin, että asevelvollisuus militarisoi yhteiskuntaa. Kääntäen voi sanoa, että asevelvollisuuden lakkauttaminen ja vapaaehtoiseen maanpuolustusmalliin siirtyminen tarkoittaisi merkittävää yhteiskunnan demilitarisoimista. Samalla se ratkaisisi nykyisen järjestelmän aiheuttamat yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeusongelmat.

Joona Mielonen on Vasemmistonuorten aktiivi ja Vasemmistoliiton turvallisuuspoliittisen työryhmän jäsen. Hän on myös aktiivireserviläinen ja kuuluu maakuntajoukkoihin.

Tuuli Vuori on Aseistakieltäytyjäliiton Antimilitaristi-lehden päätoimittaja.