Työteliään syksyn päätteeksi on aika palata pitkästä aikaa opinnäytteen pariin. Kuukausien mittaan päässäni on pyörinyt monenlaisia pohdintoja Vasemmistofoorumin viestinnästä, ja ajattelin alkaa purkaa keloja täällä blogissa. Hyvän sysäyksen prosessin uudelleenkäynnistelylle antoi maailmanpolitiikan professorien Teivo Teivaisen ja Heikki Patomäen eilinen keskustelusessio Heikin uuden Tulevaisuuden politiikkaa –kirjan tiimoilta Gaudeamus Kirja & Kahvissa. Isot ja visionääriset ajatukset inspiroivat, kiitos!
Suunniteltaessa toimintaa on aina tärkeää kysyä paitsi mitä- myös miksi-kysymyksiä. Olen tullut siihen tulokseen, että ajatuspajojen yleensä, ja vasemmistolaisten ajatuspajojen erityisesti, on syytä keskittyä viestinnässään verkkoon ja sosiaaliseen mediaan. Miksi näin?
Ensimmäinen ja loogisin syy on raha. Suomalaiset poliittiset ajatuspajat ovat pieniä organisaatioita, joiden budjetit ovat suppeat. Verkko tarjoaa loputtomasti ilmaisia tai edullisia palveluita pajojen hyödynnettäviksi: sosiaalisen median yhteisöjen, kuten Facebook, Twitter tai Youtube, lisäksi tarjolla on esimerkiksi ilmaisia verkkosivualustoja sekä suunnittelutyökaluja, kuten Doodle, sisäisen viestinnän avuksi. Nämä ovat yleensä lisäksi varsin helppoja oppia ja kustomoida omaan käyttöön sopiviksi.
Toinen, ja vähemmän ilmeinen, peruste on historiallinen. Ajatuspajoja haluttiin aikanaan Suomeen perustaa muun muassa kansalaiskeskustelun lisäämiseksi. Kun tämän yhdistää ajatuspajojen toiseen tehtävään yhteiskunnallisesta tiedontuotannosta, saadaan aikaan aparaatti, joka ideaalitilanteessa ruokkii verkon kansalaiskeskustelua uusilla ja tuoreilla avauksilla ja näkökulmilla. Tämä vaatii paitsi laadukasta ja ajankohtaista tiedontuotantoa, myös keinoja saada ihmiset tietoisiksi siitä. Verkko on tässä erinomainen väline, virtuaalinen työväentalo tai Peruste-klubi, jossa ensin asiantuntija alustaa ja heittää sitten pallon digitaaliselle yhteisölle. Ajatuspajojen yhteiskunnallisen roolin kannalta on äärimmäisen tärkeää, ettei tieto jää norsunluutorniin vain sisäpiiriläisten makusteltavaksi vaan sen on oltava aidosti avointa kaikelle kansalle. Lisäksi ketterä ja moniääninen verkkoviestintä symboloi myös ajatuspajojen monimuotoista ja dynaamista olemusta: pajathan ovat mielenkiintoisessa politiikan, akatemian ja median risteyskohdassa, ja niiden olemus muotoutuu ja sitä määritellään jatkuvasti uudestaan. Läsnäolo verkossa viestii myös vilpitöntä kiinnostusta vuorovaikutukseen.
Kolmas peruste on ideologinen ja erityisesti vasemmistolaiselle ajatuspajalle tärkeä. Kansansivistys on aina ollut vasemmistolle tärkeä arvo, ja kuten Heikki Patomäki eilisessä keskustelussa muistutti, myös demokratian toteutumisen ehto. Voidakseen tehdä päätöksiä ja vaatia oikeuksiaan kansa tarvitsee tietoa. Lisäksi kansalla on oltava oikeus kysyä, miksi tämä on näin – ja esittää itse parempia ajatuksia. Paitsi että ajatuspajan tiedontuotannon on oltava mahdollisimman helposti saavutettavissa, sen on oltava myös aidosti dialogista ja vuorovaikutteista, keskusteluun ja kyseenalaistamiseen kannustavaa. Verkkojulkaiseminen ja sosiaalinen media mahdollistavat kaiken tämän, myös ajatuspajan seuraajien omat avaukset.
Olen pohtinut paljon, mitä voisi olla vasemmistolainen ajatuspajaviestintä, joka tukisi tavoitteitamme ja olisi arvojemme mukaista. Uskon yhteisöllisen ja vuorovaikutteisen sosiaalisen median ja verkon viestinnän olevan yksi vastaus tähän: tieto leviää helposti, nopeasti ja, anteeksi ilmaus, kustannustehokkaasti. Lisäksi niin suuri osa kansasta käyttää tätä nykyä nettiä ainakin jollakin tavalla, että sitä ei enää voida pitää ulossulkevana välineenä. Toki saavutettavuus on otettava huomioon, emmekä aio jatkossakaan lakkauttaa esimerkiksi paperista lehteämme tai Peruste-klubeja. Nämä ovat tärkeitä toiminnan muotoja, mutta on oleellista, ettei keskustelu pysähdy niihin vaan jatkuu verkossa.
Tässä kohtaa heitänkin taas pallon teille. Millaista verkkoviestintää meiltä haluaisitte ja millainen viestintä kirvoittaisi keskustelua? Nykyään esimerkiksi Twitterissä herätämme keskustelua lähinnä silloin, kun palvelun päivystävät libertaarit hoksaavat olla kanssamme eri mieltä… Ovatko verkkosivumme riittävän vuorovaikutteiset vai kaipaisitteko kommentointimahdollisuuksia muuallekin kuin blogiin? Onko olemassa jokin palvelu, jossa meidän kannattaisi vielä näkyä? Lisäksi kuulisin mielelläni kokemuksia esimerkiksi julkaisujemme herättämästä keskustelusta, vai keskustellaanko niistä ylipäätään?
Sana on taas vapaa!
