Euroopan Vasemmistopuolue EL järjestää yleiskokouksen eli ”kongressin” kerran kolmessa vuodessa. Koska näitä kokouksia on verraten harvoin, ne ovat myös hyvä hetki tehdä katsausta kyseisen organisaation yleistilaan. EL:n viidennessä yleiskokouksessa Berliinissä joulukuussa 2016 olikin Vasemmistoliitolta täysi delegaatio paikalla, 12 henkilöä. Delegaation perustana oli ennen kaikkea puolueen kansainvälisten asioiden työryhmä.
European Left ei ole puolue sellaisessa perinteisessä mielessä, että sen organisaatio osallistuisi suoraan poliittiseen päätöksentekoon. Se on siis eri organisaatio kuin europarlamentin GUE/NGL –ryhmä. European Leftiä voisi kuvata osuvammin vaikkapa puolueen ja yhteistyöverkoston välimuodoksi.
EL:n kongressissa kiinnostavinta eivät olekaan yksittäiset linjanvedot tunteikkaisiin kiistakysymyksiin – niitä ei juurikaan tehdä – vaan yleisempi eurooppalaisen vasemmiston hengen ja organisoitumismuotojen tunnustelu. Linjat näkyvät yleisemmässä asennoitumisessa ja retoriikassa.
*****
Eurooppalaisen tason vasemmiston organisoituminen ei ole muodoltaan itsestään selvää. EL ei ole koko vasemmiston sateenvarjo, vaan organisaatio niille, jotka ovat kokeneet nykymuotoisen EL:n jäsenyyden hyödylliseksi. Mukana on useita keskeisiä vasemmistopuolueita, kuten Saksan die Linke ja Kreikan Syriza. Toisaalta monet keskeiset vasemmistopuolueet ovat päättäneet toimia ilman EL-jäsenyyttä. Tällaisia ovat esimerkiksi Podemos, Sinn Fein ja Vänsterpartiet.
EL:n sateenvarjon alla operoi myös monia marginaalisia perinteisiä kommunistipuolueita. Puolueen organisaatio pyrkii tasa-arvoisuuteen jäsenpuolueiden kesken, minkä vuoksi pienet puolueet saavat EL:n puitteissa toimiessaan ainakin hetkellisesti kokoaan suuremman aseman.
EL: n ongelmana on historian taakka. Organisaatiolla on osittain tekemättä sellainen poliittinen uudistuminen, joka on leimannut Vasemmistoliiton toimintaa koko tämän vuosituhannen ajan.
Tämä taakka näkyy kahdella tavalla. Ensinnäkin kommunistiperinteet pulpahtelevat toisinaan esiin puheissa ja symboleissa. Sali jakaantuu tällöin varsin näkyvästi vaivaantuneisiin ja voimaantuneisiin. Toiseksi vanhat järjestöperinteet näkyvät puolueen organisaatiossa. EL:llä on vaikeuksia esimerkiksi päätöksenteon läpinäkyvyyden ja avoimuuden kanssa. Berliinin kokouksessa esimerkiksi äänestettiin puolueen puheenjohtajistosta valmiin esityksen pohjalta joko puolesta tai vastaan ilman, että kenelläkään todella oli tietoa siitä, mitä vastaan äänestäminen olisi käytännössä merkinnyt. Vaikutelmaksi jää, että (sinänsä välttämätön) päätösten valmistelu hoidetaan EL:n järjestelmässä niin perusteellisesti, että ”suuren salin” päätöksenteko jää varsin nimelliseksi.
Avoimen politiikan merkitys kuitenkin korostuu talousjärjestelmän saadessa entistä suljetumpia muotoja. Yhtä lailla kauppaneuvottelujen uutuudet kuten TTIP-sopimus ja siitä päättäminen, veroparatiisitalous sekä yrittäjämäisesti hoidettu ja entistä kovemman yhtiöittämisinnon alla oleva politiikka kotimaassa osoittavat, että nykyinen ”vapautettu” tai ”liberalisoitu” talous on ennen kaikkea salaileva järjestelmä, jossa nimenomaan avoimuus on ensimmäinen uhri. Tällaisen järjestelmän kritiikkiin tarvittaisiin ennen kaikkea avoin, inklusiivinen ja liikkeenomainen vasemmisto.
Suomen Vasemmistoliitto onkin ollut EL:n sisällä uudistamista vaativa voima, joka on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi toiminnan läpinäkyvyyteen. Järjestökulttuurin kanssa on kuitenkin paljon tekemistä.
Berliinin konferenssissa Vasemmistoliiton edustajat korostivat perustuloa ja hyvinvointivaltion ideaa sekä laaja-alaisen geopoliittisen ajattelun tarvetta. Tämäntyyppisten ajatusten myötä Vasemmistoliitto asemoituu EL:n sisällä selvästi uudistavaan ja moderniin vasemmistoon.
*****
EL:n konferenssi on vaikeasti hahmotettava tilaisuus, vaikka viettää useamman päivän paikalla. Tämä johtuu konferenssin monikerroksisesta rakenteesta. Suuressa salissa pidetään hyvin paljon puheita. Välissä oppii jotain eri maiden poliittisista tilanteista, mutta ne ovat liiaksi pelkkää hengennostatusretoriikkaa. Se taas ei ole erityisen hyödyllistä, kun yritetään rakentaa uusia strategioita, kehittää organisaatiota ja pohtia vasemmiston positiota Euroopassa. Vasemmiston linjaerot moneen kysymykseen jäävät retoriikan varjoon, vaikka juuri niistä olisi kiinnostavaa keskustella: suhde Euroopan Unioniin, geopoliittinen maailmankatsomus, perustulon kaltaiset uudet avaukset, ja niin edelleen. EU-linjauksista keskustelua vaikeuttaa se, että EU:sta puhuvat lähinnä ne puolueet, jotka ovat omistautuneet sen intohimoiselle vastustamiselle.
Euroopan vasemmistoon jännitteitä luo myös Syrizan outo asema. Muutama vuosi sitten valtavaa toivoa kannatellut Alexis Tsipras piti kokouksessa näyttävän puheen, mutta ei herättänyt varauksetonta innostusta. Pikemmin monille Tsiprasin puhe tuntui olevan hieman vaivaannuttava hetki.
Toisaalta konferenssi merkitsee myös alustaa erilaisille työryhmille pohtia eri teemoja keskittyneemmin, esimerkiksi EL:n Afrikka-työryhmän muutaman tunnin mittaisessa kokouksessa. Tämä oli kiinnostava tilaisuus pohtia esimerkiksi vasemmiston ideaa Euroopan ulkopuolella, kun täytyy tehdä jonkinlaista linjausta siitä, minkälaisten puolueiden kanssa Afrikassa halutaan tehdä yhteistyötä. Monen Afrikan maan puoluekentässä on vaikeaa erottaa, mikä edustaa vasemmistoa: toisinaan vasemmiston tunnuksia ja retoriikkaa voivat käyttää hyvinkin vakiintuneet (ja uusliberaalit) valtapuolueet, mutta olisiko kuitenkin kiinnostavampi nostaa opposition ääniä?
Gregor Gysi.
Suurin kysymys jää edelleen auki: mikä on Euroopan vasemmiston idea? Asiaa auttaisi, jos suurin piirtein samanhenkinen uskottava eurooppalainen vasemmisto löytäisi yhteisen sateenvarjon, jonka alla toimia. Nykyinen EL on hieman sekava tilkkutäkki – toki yksittäisen puolueen näkökulmasta vaihtoehdot ovat tilkkutäkki tai ei mitään. Toki EL:n toiminnassa ideologista keskustelua tapahtuu taustalla erityisesti EL:n ajatuspajaverkosto Transform! Europen toimesta.
Berliinin konferenssin suurin henkilövalinta oli EL:n puheenjohtajuuden siirtyminen Ranskan kommunistipuolueen Pierre Laurentilta Die Linken Gregor Gysille. Tätä muutosta pidettiin Vasemmistoliiton sisällä yleisesti myönteisenä.
Teppo Eskelinen
Kirjoittaja on Vasemmistoliiton maailmanpoliittisen työryhmän puheenjohtaja ja Vasemmistofoorumin pitkäaikainen kätyri.
