Helsingin Sanomat, joka mainostaa itseään sanomalla, että ”faktoille on nyt suurempi tarve kuin koskaan”, tuntuu pääkirjoituksessaan 27.12.2020 paheksuvan politiikkarelevanttia, valtioneuvoston tärkeäksi katsomaa ja valtion rahoittamaa tutkimusta ja vihjaavan siihen suuntaan, että näin tuotetaan ”tarkoitushakuisia selvityksiä” sen oikean, ”varsinaisen yliopistotutkimuksen” sijaan. Lisäksi Helsingin Sanomien mukaan ulkopuolisen on yhä vaikeampi erottaa nämä kaksi toisistaan.
Tämän voi tietysti katsoa piikiksi poliittisten ajatuspajojen suuntaan. Suomessa poliittisia ajatuspajoja on jokaisella suurimmalla puolueella eli kahdeksan. Yksi ajatuspajoista, keskustataustainen e2 Tutkimus, on halunnut irtaantua itsenäiseksi tutkimuslaitokseksi, joten keskustaan kytköksissä oleva ajatuspaja on tätä nykyä Alkio. Poliittiset ajatuspajat saavat toimintaansa avustusta opetus- ja kulttuuriministeriöstä.
Poliittiset ajatuspajat käynnistettiin kokeiluna vuonna 2005 osana kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaa (Matti Vanhasen hallitusohjelma 2003). Ajatuspajojen toivottiin vahvistavan kansanvaltaa muun muassa siten, että ne toisivat uusia ideoita ja uutta tietoa niin poliittiseen keskusteluun kuin itse päätöksentekoonkin.
Ajatuspajat voivat esimerkiksi järjestää keskustelutilaisuuksia ja niiden asiantuntijat kommentoida yhteiskunnallisia asioita vaikkapa sosiaalisessa mediassa. Ajatuspajojen päätehtäväksi näyttää kuitenkin vakiintuneen julkaisujen tuottaminen. Mutta kuinka vakavasti poliittisissa ajatuspajoissa tuotettuihin julkaisuihin kannattaa suhtautua?
Jaottelu tieteelliseen ja ei-tieteelliseen tutkimukseen tuli esille myös Jutta Kanniston suomalaisia poliittisia ajatuspajoja koskevassa tutkimuksessa niin päättäjien kuin ajatuspajojen toiminnanjohtajien haastatteluissa. Osa ajatuspajajohtajista totesi, että julkaisut tehdään tieteen kriteerein, kun taas toisaalta todettiin ajatuspajojen julkaisevan muunlaistakin materiaalia. Päälinja näytti olevan, että silloin kun tuotetaan tutkimusjulkaisu, tulee noudattaa tieteen tapoja.
Pyysin Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja Jukka Pietiläiseltä kommenttia, mitä mieltä hän on väitteestä, että ajatuspajojen tutkimukset olisivat tarkoitushakuisia selvityksiä. Hän vastasi, että toki puolueen ideologia vaikuttaa taustalla, mutta lähinnä tutkimusaiheiden valinnassa. Mikäli tutkimustulokset eivät miellyttäisi, Vasemmistofoorumi julkaisisi ne silti.
Poliittisten ajatuspajojen julkaisuihin tutustumalla voi siis ainakin päätellä jotain siitä, mitkä aiheet ovat niihin kytköksissä olevien puolueiden ideologiassa tärkeitä. Ei liene yllätys, että esimerkiksi ajatuspaja Vision julkaisuissa on vihreään aatemaailmaan sopivia aiheita, kun taas Suomen Perustan useat julkaisut käsittelevät maahanmuuttoa.
Ajatuspajojen toimintatavoissa tietysti on eroja. E2 ja Kalevi Sorsa -säätiö ovat saaneet asemaa ja arvostusta tasokkailla julkaisuillaan. Henkilövalinnat näiden johtoon eivät siis ole statuksen nostamista, vaan luontaista kehitystä, joka osoittaa poliittisten ajatuspajojen mahdollisuudet.
Toisaalta taas on käynyt niinkin, että opetus- ja kulttuuriministeriö on perinyt poliittiselta ajatuspajalta takaisin osan jakamastaan valtionavustuksesta, koska sen julkaisu ei täyttänyt avustuksen jakamiselle määriteltyjä ehtoja. Näin käy ilmeiseksi, että ajatuspajojen ei kannata eivätkä ne voi julkaista ihan mitä vain. Vaikka julkaisut eivät käykään tieteellisen vertaisarvion prosessia, Suomessa onneksi myös poliittisten ajatuspajojen julkaisut luetaan kriittisesti. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että mikäli poliittinen ajatuspaja kovasti lipsuu tieteellisyyden vaatimuksesta, se lopulta vahingoittaa vain omaa mainettaan vakavasti otettavana julkaisijana.
Poliittisten ajatuspajojen idea ei kuitenkaan edes ole toimia samalla tavalla kuin yliopisto ja siksi on väärin leimata näistä vain jompikumpi joksikin oikeaksi tai varsinaiseksi tiedon tuottajaksi tai yhteiskunnalliseksi keskustelijaksi. Ajatuspajat ylipäätään ovat vapaampia toimijoita ja ne voivat tehdä radikaalejakin keskustelunavauksia, konkreettisia politiikkasuosituksia ja selvityksiä siitä, miten maailmalla toimiviksi osoittautuneet käytännöt soveltuisivat Suomeen. Ajatuspajoissa on mahdollista visioida toisenlaista, parempaa tulevaisuutta tavalla, johon puoluetoiminnassa muuten voi olla vaikea löytää resursseja. Niiden on lisäksi mahdollista ylläpitää ja edistää vuoropuhelua tutkijoiden ja poliittisten päätöksentekijöiden välillä. Myös poliittiset ajatuspajat ovat vallankäyttäjiä siinä mielessä, että niiden tekemä työ voi johtaa yhteiskunnallisiin muutoksiin monia eri kanavia pitkin, kuten vaikuttamalla suoraan päätöksentekijöihin tai kasvattamalla julkista painetta saada jokin muutos aikaiseksi.
Toimittajien tulisi käsittää eroavaisuudet paitsi poliittisten ajatuspajojen ja muiden ajatuspajojen välillä myös poliittisten ajatuspajojen ja yliopistojen välillä, ja arvioida poliittisten ajatuspajojen toimintaa sen mukaan. Ammattitaitoisen median kannattaa ilman muuta perehtyä poliittisten ajatuspajojen toimintaan ja seurata esimerkiksi, millaisia mielenkiintoisia avauksia niissä tuotetaan. Nostamalla niitä esiin päästään käymään yhä monipuolisempaa julkista keskustelua muun muassa siitä, mihin tätä yhteiskuntaa ollaan suuntaamassa.
Yleistajuisilla julkaisuillaan, tutkimusraporteillaan ja tiivistyksillään ajatuspajat voivat itsekin saavuttaa laajemman lukijakunnan, joten näin he voivat olla jakamassa vastuuta tieteen popularisoinnista. Ajatuspajoja kun ei sido tieteellisten julkaisujen kirjoitusmuoto tai -tyyli. Lieneekö tässä osaselitys sille, miksi Helsingin Sanomien mukaan henkilöstön taustat ovat ajatuspajoissa kirjavampia, vaikka pääosin ainakin poliittisissa ajatuspajoissa työskentelevät ovat korkeakoulutettuja oman alansa asiantuntijoita.
Poliittiset ajatuspajat voivat itse varmistaa tutkimustensa laatua ja näin niillä on hyvät edellytykset toimia paitsi luotettavina tiedontuottajina myös asiallisina julkisina keskustelijoina, joiden näkemykset ja mielipiteet perustuvat huolelliseen harkintaan. Esimerkiksi Vasemmistofoorumille tehdyssä tutkimuksessa on käytetty tieteen menetelmiä ja tulevaa julkaisua on alistettu vertaisarvioinnille paitsi omassa pienessä, mutta korkeakoulutetuista koostuvassa työyhteisössä, myös aihepiiriä tuntevassa tutkija- tai asiantuntijaverkostossa. Ne tutkijat, joiden työ on jokin opinnäytetyö tai osa väitöskirjaprojektia, saavat luonnollisesti työlleen ohjausta myös oppilaitoksestaan.
Todettakoon vielä, että tutkimus voi olla sekä hyvin tuotettua että poliittisesti relevanttia. Nämä kaksi eivät sulje pois toisiaan. Tuottavathan yliopistotkin politiikkarelevanttia tutkimusta. Oman tutkimusalueeni eli köyhyyden tutkimusta on itse asiassa tehty useinkin nimenomaan poliittisista tarpeista käsin. Kun julkisessa keskustelussakin on yhtäältä todettu tutkitun tiedon tarpeellisuus poliittisten päätösten taustalla, on kiinnostavaa, jos toisaalta tutkimuksen luotettavuutta kyseenalaistetaan pelkästään sillä perusteella, että se tuottaa olennaista tietoa päätöksentekoon. Se, jos tiedon tuottaa poliittinen ajatuspaja, ei tietenkään ole laadun tae, mutta ei myöskään sen este.
Lue lisää:
Kannisto, Jutta (2019): Poliittiset ajatuspajat Suomessa – politiikkaa pohjustamassa? Tampereen yliopisto, johtamisen ja talouden tiedekunnan pro gradu -tutkielma. Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma, valtio-oppi.
Vainikainen, Elina (2014): Ajattelevan ääni korvessa: poliittiset ajatuspajat, viestintä ja julkisuus. Opinnäytetyö. Humanistinen ammattikorkeakoulu, kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma.
