Peruskoulun merkitys lapselle ja nuorelle on suuri: oppilaat viettävät siellä huomattavan osan ajastaan. Näin ollen koulun merkitys väkivallan ja muun rikollisuuden ehkäisyssä kannattaa ottaa huomioon. Tutkimuksissa on todettu opettajien havaitsevan lasten ja nuorten vaikeudet usein hyvin, ja koulun roolia ehkäisevässä työssä voisikin vahvistaa ja sen merkitystä korostaa. Häiriökäyttäytymistä varhaislapsuudessa pidetään rikollisen elämäntavan tärkeänä ennustajana, ja tämäntyyppiset ongelmat nousevat usein esiin jo alakoulussa.
Koulun roolina oireiluun vastaamisessa on useimmiten lähettää lapsi tai nuori eteenpäin, lastensuojelun ja/tai sosiaalitoimen piiriin tai suoraan poliisille. Koulu voi myös tehdä rikosilmoituksen. Kuitenkin koulun sisälläkin voitaisiin tehdä paljon. Koulunkäynnin ongelmien, liittyivät ne sitten oppimisvaikeuksiin, kiusaamiseen tai johonkin muuhun, tiedetään syrjäyttävän lapsia ja nuoria. Erityisen olennaista olisikin puuttua näihin tekijöihin ajoissa, jotta koulun piiristä putoaminen voitaisiin estää. Koulupudokkuutta pidetään suurena riskitekijänä rikoksille.
Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan pääsy toisen asteen koulutukseen (eli siis ammatilliseen koulutukseen tai lukioon) vähentää merkittävästi riskiä tulla tuomituksi rikoksesta. Vastaavanlaisia tutkimustuloksia on saatu muistakin maista. Ilmiön selittäminen ei ole yksinkertaista, mutta siitä on mahdollista tehdä johtopäätös koulutuksen merkityksestä. Tästä näkökulmasta taannoinen päätös oppivelvollisuusiän nostosta ja maksuttomasta toisesta asteesta saattaa jatkossa vähentää nuorisorikollisuutta.
Koulun piirissä pysyminen on tärkeää siksikin, että kuten olemme aiemmissa blogimerkinnöissä kirjoittaneet, on nuoruusikä ihmisen elämänpolussa rikosaktiivisinta aikaa. Mikäli nuori onnistuu pysymään koulun penkillä kriittisen ajan yli, riski syyllistyä rikoksiin madaltuu selvästi. Hankittu koulutus ehkäisee rikollisuutta myös välillisesti: se mahdollistaa paremman työllistymisen, mikä taas ehkäisee syrjäytetyksi tulemista.
Koulukuraattori on sosiaalityöntekijä, joka on erikoistunut ehkäisevään lastensuojelutyöhön. Hän työskentelee yhdessä koulun muiden aikuisten kanssa, ja hän voi olla yhteydessä myös lapsen ja nuoren vanhempiin. Kouluissa voi olla myös esimerkiksi erilaisia kriisiryhmiä tai muita kollektiiveja, jotka koostuvat esimerkiksi oppilashuollon henkilöstöstä, kuten kuraattorin lisäksi psykologeista. Kuraattori voi keskustella oppilaan kanssa kahden kesken tai osallistua luokan työskentelyyn. Kuraattorin työssä näkyvät paitsi tehdyt rikokset, myös rikosuhrikokemukset. Lapsi tai nuori ei aina hahmota joko toimineensa väärin tai joutuneensa rikoksen uhriksi, ja näitä asioita on hyvä kuraattorin kanssa selvitellä.
Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa tehokkaimpina tapoina varhaiseen puuttumiseen on nähty sellaiset interventiot, jotka koskevat koko kouluyhteisöä. Mitä nuorempiin lapsiin toimenpiteet ovat kohdistuneet ja mitä monipuolisempia ne ovat olleet, sitä suurempi on ollut vaikuttavuus. Merkittävässä roolissa on ollut myös vanhempien mukaan ottaminen. Yksilötasollakin varhaisessa puuttumisessa tehokkaimpia ovat ”kevyet” keinot, kuten puhuttelu: ylimitoitettujen keinojen on tutkimuksissa todettu toimivan itseään vastaan ja jopa lisäävän rikollisuutta.
Etelä-Karjalassa on otettu käyttöön muutama vuosi sitten alle 15-vuotiaita koskeva Vintiö-malli, jolla pyritään koulukiusaamisen ja koulussa tapahtuvien lainvastaisten tekojen ehkäisyyn. Malli toimii keskustelevasti: ensin lapsesta tehdään rikosilmoitus, minkä jälkeen hänet ohjataan Vintiö-ryhmään, jossa tekijän ja uhrin lisäksi ovat mukana keskustelemassa molempien huoltajat, poliisi sekä nuorten oikeusedustaja. Malli on toiminut erinomaisesti: lapset eivät keskustelujen jälkeen ole enää tehneet rikoksia. Toimintamallin on koettu myös selkiyttäneen koulun toimintaa rikostilanteissa.
Nuoria, rikoksia, moraalisia paniikkeja on Vasemmistofoorumin blogisarja, jossa annetaan vastauksia nuorisorikollisuutta koskeviin kysymyksiin. Sarjan kirjoittajina ovat VTT, dosentti Jaana Lähteenmaa ja YTM, AmO Elina Vainikainen.
Lähteet
Anttonen, M. (2020). Onko tässä ratkaisu kouluväkivaltaan? Kymmenissä kouluissa otettiin käyttöön uusi malli, joka hyydytti hakkaajat: ”Yksikään ei ole uusinut tekoaan”. Yle.fi. Onko tässä ratkaisu kouluväkivaltaan? Kymmenissä kouluissa otettiin käyttöön uusi malli, joka hyydytti hakkaajat: ”Yksikään ei ole uusinut tekoaan” (yle.fi)
Huttunen, K., Pekkarinen, T., Uusitalo, R., & Virtanen, H. (2023). Lost Boys? Secondary Education and Crime.
JOURNAL OF PUBLIC ECONOMICS, 218, [104804]. https://doi.org/10.1016/j.jpubeco.2022.10480
Kontunen, R. (2019). Koulun arki näyttäytyy erilaisena jokaiselle. Rikosuhripäivystys riku.fi. Koulun arki näyttäytyy erilaisena jokaiselle – Rikosuhripäivystys (riku.fi)
Savolainen, J. (2006). Rikosten ja väkivallan torjuntaa kouluissa. Teoksessa Honkatukia, P. & Kivivuori, J. (toim,) (2006). Nuorisorikollisuus – määrä, syyt ja kontrolli. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 221.
