Nuoren tekemää, toiseen nuoreen kohdistuvaa väkivaltarikosta motivoi yllättävän usein kosto: kostetaan se, että itselle, jollekin läheiselle tai jengikaverille on tapahtunut jotain ”väärää”. Tuoreessa Turussa tapahtuneessa alaikäisen tekemässä hengenvaarallisessa puukotuksessa oli kyseessä kosto sähkötupakan varastamisesta tutulta tytöltä. Kaiken huipuksi koston uhriksi joutui vahingossa väärä henkilö. Tukholman pahamaineiseksi muuttuneessa lähiössä Rinkebyssä vuonna 2015 alkanut kostonkierre on tuottanut silmitöntä väkivaltaa ja henkirikoksia jo usean vuoden ajan. Toisilleen kostajista on vähitellen muodostunut kaksi vaarallista jengiä, jotka tekevät väkivaltarikoksia ja murhia. Tuore dokumentaarinen kirja ” Kunnes kaikki kuolevat” (”Tills alla dör”) on kylmäävä kuvaus tästä prosessista.
Suomalaisten kriminologien tutkimuksen mukaan jopa joka toisessa nuorten väkivallanteossa on kostomotiivi ja joka neljäs kosto on tehty ystävän tai sukulaisen puolesta. Toisaalta kostonhalu ei suinkaan aina johda kostamiseen. Joka tapauksessa kytevät kostosuunnitelmat voi saada sammumaan sovittelulla, jos sopu saadaan syntymään tarpeeksi ajoissa – se tiedetään käytännön kokemuksen perusteella. Sovittelemalla voidaan saada soviteltua kahden tai useammankin ihmisen välinen riita, mutta parhaassa tapauksessa samalla jo orastava, isompi nuorisoryhmien tai jengien välinen konflikti. Varsinkin nuorten parissa jo kahden ihmisen välinen riita voi nopeasti levitä kahden ryhmän väliseksi konfliktiksi – ja sellainen konflikti voi olla väkivaltainen.
Sovittelu sopii hyvin nuorten konfliktien käsittelyyn, vaikka sitä käytetään toki myös aikuisten riita-asioissa. Jos rikos on yleisen syytteen alainen, sovittelu ei voi korvata tuomioistuinlaitoksen prosessia, vaan tapaus etenee syyttäjälle. Sovittelussa voidaan silti sopia esimerkiksi korvauksista – ja sopimus allekirjoittamalla siitä, että riita ei jatku. Nuorten tapauksessa tilannetta voidaan myös jonkin aikaa seurata, esimerkiksi koulussa tai nuorisotalolla.
Suomessa on sekä lakisääteistä sovittelutoimintaa että kolmannen sektorin organisoimaa sovittelua. Lakisääteistä rikos- ja riita-asioiden sovittelua tarjoaa 18 palveluntuottajaa sovittelutoimistojensa kautta eri puolilla Suomea. Näille palveluntuottajille valtio maksaa korvausta. Kouluissa harjoitetaan myös ns. vertaissovittelua Suomen sovittelufoorumi ry:n organisoimana. Toinen yhdistystoimija, Aseman Lapset, on kehittänyt ns. katusovittelun, jonka avulla pyritään kokonaisvaltaiseen puuttumiseen ja sovitteluun. Kokonaisvaltaisuus tässä tarkoittaa sitä, että sovitteluissa ovat mukana kaikki rikoksen tai riidan osapuolet. Esimerkiksi tapauksessa, jossa nuorten porukka oli sotkenut kauppakeskusta ja aiheuttanut siellä muutakin häiriötä, mukaan katusovitteluun otettiin nuorten lisäksi ostoskeskuksen järjestyksenvalvojat, poliisiviranomaiset, lastensuojelu ja kauppakeskuksen edustajat. Sovittelun ansiosta vahingot saatiin yksissä tuumin korjattua ja tilanne rauhoittumaan.
Eri sovittelumuodot täydentävät toisiaan ja niitä voi kehittää edelleen. Uusimpana Suomessa sovellettavana käytäntönä on ns. conferencing-sovittelumalli, jossa mukaan sovitteluun otetaan useita nuorten elämässä olevia tärkeitä tahoja, kuten opettaja, sosiaalityöntekijä, nuorisotyöntekijä ja lisäksi vaikkapa nuoren urheiluvalmentaja – ja sitten pohditaan yhdessä, mitä tarvitaan nuorten auttamiseksi ja tilanteen korjaamiseksi. Aseman Lapset on tuonut katusovittelun mallin alun perin Norjasta yli 10 vuotta sitten, ja toimintatapaa on kehitetty siitä lähtien. Katusovittelun erityispiirteenä sovittelutoimistojen järjestämään sovitteluun verrattuna on se, että sovittelijoina toimivat nuoriso-, sosiaali- ja kasvatusalan ammattilaiset, jotka koulutetaan tähän työmuotoon ja joille sovittelu on osa työnkuvaa.
Sovittelualoitteita ohjautuu sovittelutoimistoihin ensin poliisilta, syyttäjältä tai muilta viranomaisilta, joskus myös nuorilta konfliktin osallisilta. Sen jälkeen sovittelutoimistoissa valitaan tapaukset, joissa tarvitaan nimenomaan katusovittelijoita. Osa sovittelupyynnöistä tulee katusovittelijoille suoraan poliisin ennalta estävästä toiminnasta tai kauppakeskusten järjestyksenvalvojilta. Nuorten konfliktien sovittelun kenttä ei ole ”villi länsi”, vaan tapausten ohjautuminen sovitteluun ja siitä vielä katusovitteluun on edellä kuvatulla tavalla järjestynyttä.
Sovittelijan tehtävänä ei ole koskaan esittää syytöksiä. Neutraalina ja empaattisena pysyvä sovittelija saa usein nuoret toimimaan kanssaan yhteistyössä ja puhumaan tapahtuneista asioista ja niiden herättämistä tunteista ja ajatuksista. Sovittelijan työkaluina ovat kiireetön ilmapiiri, kysymysten esittäminen ja arvostava kuuntelu. Aikakautena, jona lähes kaikki aikuiset korostavat alituista kiirettään, ja niin nuoret ja aikuisetkin tuijottavat älylaiteruutujaan keskustelematta keskenään, edellä mainitut asiat voivat olla hyvinkin arvokkaita. Kiireetön kuuntelu on kova ase! Monista uhkaavista koston kierteiden alkuasetelmista on selvitty sovittelulla niin, että tilanne on purkautunut ainakin laihaksi sovuksi.
Nuoria, rikoksia, moraalisia paniikkeja on Vasemmistofoorumin blogisarja, jossa annetaan vastauksia nuorisorikollisuutta koskeviin kysymyksiin. Sarjan kirjoittajina ovat VTT, dosentti Jaana Lähteenmaa ja YTM, AmO Elina Vainikainen.
Lähteitä
Ellonen, M.: Nuorisorikollisuuskyselyn tutkimuskäyttö tähän asti ja tulevaisuudessa. Kriminologia 1/2022.
Mielityinen, L., Kalliokoski, E., Hautamäki, S. ja Hakala, V.: Nuoret kostajina: Kosto-orientaation yhteys nuorten tekemään väkivaltarikollisuuteen. Kriminologia 1/2022.
Saarholm, J. ja Elonheimo, H.: Sovittelu – vaikuttava tapa lasten ja nuorten kohtaamiseen ja konfliktien käsittelyyn. Teoksessa Heinonen, T. (toim.): Mikä auttaa? Tutkimusperustaiset ja käytännössä toimivat työmenetelmät teineinä sijoitettujen lasten ja nuorten hoidossa. THL, Helsinki 2020.
Salihu, Diamant: Kunnes kaikki kuolevat (alkuteos: Tills alla dör, 2021), Johnny Kniga, Helsinki, 2022.
