Kuvaus
Lue raportti täältä.
Yliopistoja on viime vuosina kehitetty tehokkuusajattelun ehdoilla ja demokratian kustannuksella. Filosofian maisteriopiskelija Roni Nousiaisen ajatuspaja Vasemmistofoorumille kirjoittamassa Demokratian kustannuksella – yliopistohallinnon ja -työn muutokset -raportissa tarkastellaan yliopistoissa tehdyn työn ja niiden hallinnon muutoksia historiasta nykypäivään. Raportissa annetaan myös suosituksia parempaan yliopistodemokratiaan.
Nousiaisen mukaan suomalaisten yliopistojen nykytila, johon vaikuttaa suuresti uusliberaali talous- ja hallintopolitiikka, on huolestuttava. ”Kuten raportissa esitän professori Jussi Välimaahan tukeutuen, yliopistojen ajattomiksi ydintehtäviksi voidaan katsoa opettaminen ja tutkiminen. Näiden kahden tehtävän suhde yhteiskuntaan on muuttunut aikojen läpi jatkuvasti, ja nykytilanne sisältää paljon huolestuttavia kehityskulkuja”, hän toteaa. Yliopistojen opetus ja tutkimus ovat muuttuneet mitattaviksi suorituksiksi, ja perinteinen kollegiaalinen hallinto on väistynyt managerialistisemman hallinnon tieltä.
Ympäröivä yhteiskunta on nykyään myös entistä paljon kiinnostuneempi yliopistoista ja niissä tehtävästä tutkimuksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa niitä rahoituksensa kautta, elinkeinoelämä toivoo tutkimuksesta käytännönläheisempää, yhä suurempi osa työstä tehdään apurahoilla ja pätkätyösuhteissa ja yliopistoissa työskentelevät kokevat vaikutusmahdollisuuksiensa vähentyneen. Nousiainen kertoo raportin syntyneen paitsi omasta kiinnostuksesta, myös sen ajankohtaisuuden vuoksi.
”Päädyin tekemään raportin harrastuspohjalta”, hän kertoo. ”Olen ollut mukana yliopistopolitiikan reunamilla koko opiskeluaikani, ja seurannut asiaan liittyvää uutisointia innolla. Yliopistodemokratiasta ajankohtaisen kysymyksen teki Tampereen yliopiston fuusio, jossa moni asia näytti menevän samaan aikaan pieleen. Näin ollen koin henkilökohtaisesti mielenkiintoiseksi tutkia teemaa syvällisemmin ja etsiä syitä sille, miksi yliopistojen hallinto on muuttunut viime vuosikymmeninä niin rajusti.”
Tehostamisajattelun synnyttämiä ongelmia voidaan Nousiaisen mukaan korjata lisäämällä demokratiaa. Suomi on tosiasiassa omaksunut managerialistisia toimintatapoja ja tulosohjausmalleja kansainvälisessä tarkastelussa huomattavan paljon: monissa maissa luotetaan paljon enemmän yliopistojen itseohjautuvuuteen ja kykyyn päättää itse omista asioistaan. Nousiainen esittääkin raportissaan myös yliopistojen rahoituksen uudistamista sellaiseksi, että se tukee yliopistojen aitoa autonomiaa. ”Tämä tarkoittaa perusrahoitusosuuden nostamista ja mitattaviin tuloksiin perustuvan rahoituksen osuuksien laskemista”, hän linjaa.
Taloudellisen autonomian lisäksi tarvitaan myös hallinnollista autonomiaa, mitä tämänhetkinen lainsäädäntö ei riittävästi edesauta. ”Sekä opiskelijoilla, professoreilla että muulla henkilökunnallatulee olla yhtä suuri edustus jokaisessa päättävässä elimessä. Tämä mahdollistaa koko yliopistoyhteisön tasa-arvoisen osallistumisen päätöksentekoon. Yliopistojen vaalisääntöjä tulee uudistaa niin, että koko henkilöstöllä on oikeus äänestää kaikissa vaaleissa ja myös dekaaneista ja rehtoreista on äänestettävä”, Nousiainen summaa.
