Kuvaus
Myös korona-aikana porkkana on keppiä tehokkaampi työllisyystoimi.
VTT Sami Outinen on toteuttanut ajatuspaja Vasemmistofoorumille raportin ”Työn joustavuus ja työuran turvaketju”, jossa laajan pohjoismaisen tutkimusaineiston avulla perustellaan, miksi työehtojen parantaminen kannattaa myös haastavassa työmarkkinatilanteessa. ”Yhteiskuntatieteellinen näyttö tukee tarvetta parantaa työntekijöiden turvaa ja lisätä heidän valtaansa myös hyvinvointivaltion ja työmarkkinasopimisen mallimaina pidetyissä Pohjoismaissa”, Outinen toteaa. Lue raportti täältä.
Työn tuottavuutta voisi kohentaa työnantajalähtöisten silpputyöjoustojen sijaan yhtä lailla parantamalla joustavien työntekijöiden työsuhdeturvaa, lyhentämällä yleistä työaikaa, lisäämällä työpaikkademokratiaa ja koordinoimalla paremmin alojen välistä ammattiyhdistystoimintaa. ”Duunarimiehet, naiset, maahanmuuttajat, nuoret ja seniorit kärsivät yhtä lailla työmarkkinoiden epäkohdista, vaikka työnantajien hiostuksen muodot vaihtelevat eri aloilla. Tästä syystä työntekijöiden välittäminen toinen toisistaan tulisi nostaa kansallisesti ja globaalisti yhteiskuntapolitiikan keskiöön”, Outinen sanoo.
Pohjoismaihin on muodostunut 2020-luvulle tultaessa työmarkkinat, joilla kaksi kolmasosaa on pysyvissä ja vakituisissa töissä, kolmasosa erilaisissa silpputöissä ja osa työvoimasta on pudonnut kokonaan työmarkkinoilta. ”Kolmen kastin työmarkkinoiden inhimillistäminen edellyttäisi ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulottamista Tanskan malliin itsensä työllistäjiin ja pienyrittäjiin”, Outinen sanoo. Samoin työajan yleinen lyhentäminen olisi työnantajakeskeistä joustokulttuuria oikeudenmukaisempi tapa torjua ilmastonmuutosta ja lisätä tuottavuutta sekä teollisuudessa että palvelualoilla.
Viimeaikainen pohjoismainen työmarkkinakehitys osoittaa myös sen, että työntekijöiden näkökulmasta on tarpeen keskittyä työehtojen parantamiseen sekä kuihtuvilla miesvaltaisilla duunarialoilla että nais- ja maahanmuuttajavaltaisilla palvelualoilla. ”Näiden alojen työntekijäryhmien asettaminen vastakkain lisäisi vain oikeistopopulistien kannatusta ja työnantajien mahdollisuutta polkea etenkin heikoimmassa asemassa olevia työntekijöitä”, Outinen huomauttaa. Myös vastakkainasettelu maahanmuuttajien kanssa on turhaa. ”Ongelma pohjoismaisten työntekijöiden kannalta ei ole maahanmuutto tai maahanmuuttajat vaan se, että maahanmuutto on lisännyt työnantajalähtöistä joustavuutta ja työnantajien valtaa työmarkkinoilla.”
Pohjoismainen malli osoittaa, että tieteenteon perusvaatimukset täyttävissä työllistämistoimien vaikuttavuusarvioissa on huomioitava tulonjakovaikutukset ja suhdannetilanne. Porkkana osoittautuu pidemmällä aikavälillä vähintään yhtä tehokkaaksi työllistämistoimeksi kuin keppi. Jälkimmäinen lisää todistettavasti köyhyyttä, alentaa tulevaa palkkatasoa, lyhentää tulevia työsuhteita, vähentää työntekijöiden valmiutta vaihtaa työpaikkaa sekä lannistaa vähemmän koulutettuja ja sairaita aktivoitumasta työmarkkinoille.
Työnantajalähtöisten joustojen kääntäminen työntekijälähtöisiksi ja säällisiin työehtoihin perustuvan täystyöllisyyden takaaminen on hankalaa työvoiman äärettömän globaalin ylitarjonnan, finanssikapitalismin ja kilpailuvaltiojärjestelmän aikakaudella. Tästä syystä kaikille työntekijöille tulisi taata vähintään työuran turvaketju eli se, että työtulojen ja perusturvan yhdistelmä takaisi kaikille työmarkkinoilla olleille vähintään kohtuullisen minimitoimeentulon kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi paljon puhutun eläkeputken katkaiseminen on huono idea: senioreiden työllisyyttä parantaisivat pohjoismaisen tieteellisen näytön perusteella tehokkaammin panostukset palkkatukeen, työssä jaksamiseen ja työssä oppimiseen sekä irtisanomissuojan parantaminen, koska heidän suurimmat ongelmansa työmarkkinoilla ovat ikäsyrjintä ja matala koulutustaso.
