Köyhyys on paljon muutakin kuin rahan puutetta: se vie vapauden tehdä valintoja niin oman elämän kuin poliittisen osallistumisen suhteen.
Ajatuspaja Vasemmistofoorumin julkaisemassa Hankalat hyvästit köyhyydelle – poliittisesta osallisuudesta ja demokratiasta -raportissa tarkastellaan suomalaista köyhyyttä siitä näkökulmasta, millaisina köyhyyttä kokeneet pitävät omia vaikutusmahdollisuuksiaan yhteiskuntaan ja millaisia kokemuksia heillä vaikuttamisesta on. Raportin on kirjoittanut köyhyyden ja osallisuuden tutkija, VTM Eeva-Maria Grekula. Lue raportti täältä.
Suomalainen köyhyys on syvempää, laajempaa ja haitallisempaa kuin monet meistä tietävät tai haluaisivat myöntää, Grekula kuvaa. ”Aineistossani joillekin on tullut yllätyksenä se, että ihmisistä ei vaikeuksissa huolehditakaan, kuten he kuvittelivat vielä silloin, kun tulivat toimeen. Meillä elää lujassa kuvitelma, että Suomessa kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet ja hyvinvointiyhteiskunta, joka turvaa kaikkien pärjäämisen.”
Grekulan mukaan ei riitä, että ihmisillä on paperilla tasavertaiset oikeudet osallistua. ”Filosofi Joonas Martikainen on esittänyt, kuinka köyhyyteen ja muuhun epätasa-arvoisuuteen liittyy usein ulkopuolisuuden ja näkymättömyyden kokemuksia, jotka murentavat uskoa oman toiminnan merkitykseen”, hän summaa. ”Jos ihminen ei pidä itseään uskottavana toimijana, hän voi jättää osallistumatta myös poliittisesti, vaikka hänellä voisi siinä olla paljonkin puolustettavaa tai voitettavaa. Yhteiskunnallista vaikuttamista hankaloittaa myös se, että rahalla saa mielipiteilleen näkyvyyttä ja valtaa, mutta juuri rahaa köyhyyttä kokevilta puuttuu.”
Ihmiset kokevat demokratian puutteet ja epäoikeudenmukaisten päätösten vaikutukset konkreettisesti omassa elämässään. ”Tästä voi syntyä epäluottamusta demokratiaan, joka heikentää kansalaisten halukkuutta osallistua siihen. Tämä puolestaan avaa tietä päättäjille, joille kansalaisten vapauksien ja oikeuksien turvaamista tärkeämpää onkin oman ja viiteryhmänsä etujen edistäminen. Näin syntyy jälleen epäreiluja päätöksiä, jotka edelleen heikentävät uskoa demokratiaan.” Myös häpeään painaminen on tehokasta vallankäyttöä: puheet ”ihmisroskista” ja ”vapaamatkustajista” syyllistävät yksilöä luoden kuvaa, että köyhyys johtuu aina ihmisen itsensä epäonnistumisesta.
Köyhillä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan kansalaistoiminnan kautta. Grekula on haastatellut vuosina 2019 ja 2022 köyhyyttä kokeneita ihmisiä, jotka ovat tehneet yhteiskunnallista vaikuttamista nimenomaan köyhyyden vähentämiseksi. ”He saattoivat kokea tuon toiminnan merkitykselliseksi sekä itselleen että muille. He esimerkiksi pääsivät käyttämään taitoja, jotka eivät vaikka työttömyyden vuoksi saaneet sijaa muualla. Yhteinen toiminta toi uusia sosiaalisia kontakteja. Toisaalta osa haastateltavista koki myös turhautumista siinä, että vaikuttamistoimintaan ei ollut tarpeeksi pontta ja resursseja, ja toiminta jäi näennäisvaikuttamisen asteelle, kun köyhyyttä kokevien esittämiä näkemyksiä ei päätöksiä tehtäessä huomioitukaan mitenkään.”
Raportti on jatkoa ajatuspaja Vasemmistofoorumin julkaisemille raporteille ”Kertomuksia nykyajan köyhyydestä: syitä ja ratkaisuehdotuksia” (2019) ja “Köyhyyslokerossa – osallisuutta muiden ehdoilla” (2022). Kaikissa on käytetty samaa, laajaa kysely- ja haastatteluaineistoa. Grekula kertoo vuosien prosessin aikana havainneensa muutoksen suhtautumisessa kansalaisvaikuttamiseen. ”Vielä tehdessäni näitä haastatteluja pääasiassa vuonna 2019 köyhyyttä kokeneet halusivat selvästi irtisanoutua kaikesta kansalaistottelemattomuudesta. He korostivat haluavansa vaikuttaa laillisin keinoin. Tänä vuonna tarkkaillessani yhteiskuntaa sosiologin silmin olen kuitenkin ollut havaitsevinani kansalaisvaikuttajien keskuudessa sellaista turhautumista, johon en aiemmin törmännyt. On alettu puhua siitä, mikä neuvoksi, kun rauhanomaiset keinot vaikuttaa yhteisiin asioihin eivät saa päättäjiä lotkauttamaan korvaansa, vaan nykyhallitus jatkaa mistään muusta piittaamatta vaalilupauksiensa rikkomista ja ajaa jääräpäisesti hyvinvointiyhteiskuntaa ja neuvottelukulttuuria rajusti heikentävää politiikkaansa.”
Grekula kuitenkin kannustaa ihmisiä yhdistämään voimansa kansalaisvaikuttamiseen köyhyyden poistamiseksi. ”Joukossa kuitenkin on vielä lopulta voimaa, kuten eräs haastateltavani totesi. Nähdäkseni elämme aikaa, jossa suomalaisen demokratian toimivuutta mitataan toden teolla. Se, miten onnistumme ratkaisemaan nykytilanteen ja syveneekö vai helpottuuko köyhyysongelma, on osoitus siitä, miten demokratiamme itse asiassa toimii.”
