Olen ollut mukana Vasemmistofoorumin luovassa yhteisössä jo kolme vuotta. Aloitin vuonna 2016 Itä-Suomen yliopistossa yhteiskuntapolitiikan väitöskirjatutkimukseni, jossa tutkin solidaarisuustalouden toimijoita Boliviassa.
Kiinnostuin solidaarisuustaloudesta, koska se on mielenkiintoinen kansalaisyhteiskunnasta lähtöisin oleva liike ja käytännön toimintaa, jonka pyrkimyksenä on muuttaa taloutta kokonaisvaltaisesti. Solidaarisuustaloudessa keskeistä ei ole voitontavoittelu, vaan talouden kuuluisi palvella sekä ihmisten että ympäristön hyvinvointia. Taloutta ei myöskään ole pakollista järjestää rahatalouden varaan, vaan talous ymmärretään laajempana ilmiönä ja mukaan voidaan lukea myös vaihtoon tai lahjanantoon perustuvaa toimintaa.
Solidaarisuustalouden ei ole tarkoitus tarjota vain yhtä vastausta yhteiskunnallisiin ongelmiin, vaan pikemminkin se tarjoaa yhteistä toimintatilaa, jossa etsitään yhdessä reittejä kestävämpiin ratkaisuihin. Markkinatalouden ja kapitalismin aiheuttamien suurten kriisien aikana solidaarisuustalouden on nähty olevan yksi väylä kohti parempaa taloutta. Solidaarisuustaloustoimijoita löytyy ympäri maailmaa, jolloin yhtä toimintasapluunaa ei voi tarjota, vaan pyrkimyksenä on toimia kontekstiin sopivalla tavalla kulttuuri ja muut paikalliset olosuhteet huomioiden.
Olennainen osa prosessia on toimia yhteistyössä erilaisten verkostojen kanssa. Solidaarisuustaloudessa tavoitteena on utooppisen ideaalin saavuttaminen, ja ideaaleihin pyritään yhteisen oppimisen ja ongelmanratkaisun kautta. Tämä tapahtuu verkostoissa, jotka voivat olla esimerkiksi toimialakohtaisia, tuotantoketjujen järjestämistä tai poliittisiin tavoitteisiin keskittyviä.
Ruohonjuuritasolla solidaarisuustalous voi olla muun muassa ruokaosuuskuntatoimintaa, talonvaltauksia, kulttuuritoimintaa, vertaistukea sekä eettistä säästö- ja pankkitoimintaa. Näiden lisäksi solidaarisuustalous on myös globaali kansanliike. Liikkeessä on mukana erilaisia kansalaisyhteiskunnan toimijoita, jotka pyrkivät edistämään inhimillisempää globalisaatiota ja erilaisia antikapitalistisia toiminnan muotoja monilla tasoilla.
Yhteistä solidaarisuustalouden toimijoille on niiden eettinen arvopohja, joka vaihtelee hieman alueittain. Yleisiä arvoja solidaarisuustalouden piirissä kaikkialla ovat kuitenkin solidaarisuus, demokratia, yhteistyö, autonomia, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.
Solidaarisuustaloudella on erityisen vahva asema Latinalaisessa Amerikassa. Oma tutkimukseni keskittyy Boliviaan, missä tutkin pienluomuviljelijöitä ja muita pientuottajia Cochabamban kaupungissa. Tuottajat ovat perustaneet erilaisia yhteenliittymiä saadakseen eettisempiä tuotteitaan kaupaksi: yhdistyksiä, markkinapaikkoja ja yhteistyötä järjestöjen kanssa. Samalla solidaarisuustalouden arvoja voidaan viedä eteenpäin asiakkaille.
Esimerkiksi Ecoferia-luomumarkkinoilla tuottajat tapaavat asiakkaansa kasvokkain. Ecoferiasta on muodostunut yli viidentoista vuoden aikana luomu- ja muiden eettisten tuotteiden keskeinen kauppapaikka, jonne ihmiset tulevat myös viettämään aikaa. Tuottajat ja asiakkaat tuntevat toisensa ja monet asiakassuhteet ovat pitkäkestoisia. Luomumarkkinat ovat myös lisänneet luomutuotteiden tunnettuutta, ja muutamat asiakkaat ovat innostuneet myös aloittamaan pienimuotoista luomuviljelyä omalla pihallaan.
Kapitalismille vaihtoehtoja luovat toimijat voisivat olla hyvin suosittuja Boliviassa, sillä reilut kymmenen vuotta sitten valtaan noussut presidentti Evo Moralesin hallitus näytti aluksi olevan kansalaisyhteiskunnan, demokratian ja ympäristön suuri tukija. Vasemmistolainen hallitus on myös aloittanut suuren taloudellisen uudistuksen maassa, joka on edelleen Latinalaisen Amerikan köyhimpiä. Hallituksen suuret lupaukset ovat kuitenkin jääneet toteutumatta, kansalaisyhteiskuntaa on yritetty suitsia ja demokratiakehitys on huolestuttavaa. Talouden radikaalit uudistajat ja ympäristötoimijat eivät ole kovassa huudossa hallituksen pyrkiessä pitämään vallastaan kiinni.
Solidaarisuustalouden piirissä toimitaan kuitenkin myös vaikeissa oloissa edistäen paikallistasolta lähtöisin olevaa demokratiaa ja kestävää kehitystä. Solidaarisuustalousliikkeet ovat myös vieneet ajatuksiaan politiikkaan, ja esimerkiksi Brasiliassa solidaarisuustaloutta on edistetty työministeriössä.
Poliittisessa vaikuttamisessa on kuitenkin myös kaappauksen vaara: solidaarisuustalouden radikaalit ideat rakenteellisesta muutoksesta saatetaan kesyttää ottamalla toimintamuodot palvelemaan esimerkiksi kivasti yhteisölliseltä vaikuttavaa agendaa. Solidaarisuustalouden taustalla olevaa autonomian ideaa kunnioittaen edesautetaan sitä, että toiminta pysyy itsenäisenä ja riippumattomana, mutta samalla rakenteisiin vaikuttaen.
Solidaarisuustaloutta löytyy sekä globaalista pohjoisesta että etelästä, vaikka niiden lähtökohta on eri puolilla maailmaa erilainen. Hyvinvointiyhteiskunnan kontekstissa solidaarisuustaloudella haetaan ratkaisuja erityisesti kestämättömän talousjärjestelmän luomiin ympäristöongelmiin ja luodaan vaihtoehtoisia tiloja, kun taas etelässä solidaarisuustalous on monille toimeentulon lähde. Eri konteksteissa kuitenkin edistetään samoja ideoita eettisemmästä taloudesta, joka noudattelisi inhimillisiä ja kestäviä periaatteita ja vahvistaisi ruohonjuuritason toimintaa kaikkialla.
