Vasemmistoliiton vaalikontti kuntavaaleissa 2017.
Politiikkaan toivotaan demokratiainnovaatioita, toisin sanoen kansalaisten ja poliittisen järjestelmän uudenlaisia kohtaamisia.
Viimeksi (22.2.) oikeusministeri Antti Häkkänen peräänkuulutti puolueilta ja muulta järjestökentältä konkreettisia toimia kansalaisten herättelyyn: ”Olen huolissani siitä, että äänestysaktiivisuus vaaleissa jää alhaiseksi, mikäli emme yhdessä pysty viestimään ja kannustamaan mahdollisimman monia vaaliuurnille.”
Mielestäni paras demokratiainnovaatio olisi sellainen, josta olisi hyötyä niin kansalaisille kuin puolueille ja poliitikoille – erityisesti tuleville poliitikoille, siis vaaliehdokkaille.
Mitäpä jos kaikki puolueet yhdessä kokeilisivat puoluepoliittista flash mob -tapahtumaa?
Käytännössä tämä toimisi siten, että eri puolueiden poliitikot ja vaaliehdokkaat järjestäisivät yhteisesiintymisen kansalaisten parissa ennalta ilmoittamattoman flash mob -tapahtuman hengessä ja muodossa.
Puoluepoliittisen flash mobin (suomeksi ”äkkiryhmän”) tapahtuma-alueina voisivat toimia paikat, joilla ihmiset luontaisesti arjessaan liikkuvat: kadut, torit, kirjastot, kauppakeskukset, joukkoliikenteen asemat jne. Näin poliittinen järjestelmä tulisi ihmisen luokse, eikä päinvastoin.
Puolueiden uudet vaaliehdokkaat voisivat näissä lyhyissä, korkeintaan puolen tunnin tapahtumissa harjoitella sekä äänestäjien että toisten ehdokkaiden kohtaamista.
Kansalaisia saattaisi kiinnostaa – ja viihdyttää, mikä on näin kaikinpuolisen viihteellisyyden läpitunkemana aikana tärkeää – ehdokkaiden keskinäinen kohtaaminen eli poliittinen väittely, jota tilaisuudessa voitaisiin luontevasti harjoittaa.
Itse tapahtuman etenisi seuraavasti: aluksi olisi jonkinlainen tunnusmusiikki tai vaihtoehtoisesti joku artisti voisi avata tapahtuman. Reipas työväenyhdistyksen torvisoitto tai 4H-kuoron yhteislauluesityskin voisi olla paikallaan herättelemään sekä esiintyjiä että kuulijoita. Lyhyitä musiikkiesityksiä voisi olla tilaisuudessa myöhemmin lisää.
Seuraavaksi puolueiden vaaliehdokkaat pitäisivät tiivissisältöisiä puheita, maksimissaan 1–2 minuuttia. Puheissa tulisi käsitellä ajankohtaisia poliittisia aiheita, esimerkiksi kertoa kansalaisille tulevista poliittisista uudistuksista tai jo käynnissä olevista hankkeista.
Poliitikkojen puheenvuorot saisivat mieluusti olla toistensa kanssa keskustelevia, eivätkä terävät väittelytkään eivät olisi poissuljettuja. Tärkeää olisi luoda kansalaisiin innostavaa demokratia- ja osallistumishenkeä osoittamalla omalla esimerkillä, että vaikeistakin asioista voidaan keskustella eri näkemyksiä omaavien poliitikkojen kesken rakentavaan sävyyn, yhdessä demokratiaa edistäen.
Tilaisuus loppuisi kiireettömään seurusteluun ja kahvitteluun kuulijoiden kanssa.
Jos halutaan, tapahtumassa voisi esitellä ja testata uusia digitaalisia osallistumisinnovaatioita, esimerkiksi poliittisia kännykkä-, äänestys- yms. appseja tai vaikkapa jonkinlaisia demokratiapelejä, joita nuoremmat kuulijat voisivat halutessaan näprätä jne.
Tilaisuuden voisi myös striimata suorana ja tallentaa osallisten puolueiden nettisivuille myöhemmin katsottavaksi.
Mitään ennakkoilmoitusta tapahtumasta ei olisi. Näin ollen myöskään mitään erityistä turvallisuuskoneistoa tai suureellisempaa tapahtumajärjestelyä ei tarvittaisi. Korkeintaan ne kahvit…
Tällaisessa flash mobissa eli äkkiryhmässä poliitikkojen ja kansalaisten kohtaamiset olisivat paljon luontevampia kuin ennalta ilmoitetuissa paikoissa ja tiloissa tapahtuvat virallisemmat kokoontumiset.
En esitykselläni suinkaan tarkoita, että muodollisemmat kansalaisten ja poliitikkojen kohtaamiset pitäisi lopettaa, vaan että uusia kohtaamisten tapoja pitäisi kehitellä niiden rinnalle.
Mitä mieltä olette ideasta? Sitä voi vapaasti kehittäkää paremmaksi.
Jk. Puoluepoliittisen flash mobin voisi järjestää myös kouluissa, esimerkiksi pian äänestysikäisten lukio- ja ammattikoululaisten parissa – johon sivumennen sanoen koulujen uusi opetussuunnitelmakin rohkaisee – jolloin oppilaat saisivat teoreettista opetusta paljon konkreettisemman omakohtaisen tuntuman poliittiseen järjestelmään ja siihen vaikuttamiseen. Näitä oppilaitosten ”äkkiryhmiä” voisivat järjestää yhteistyössä puolueiden nuoriso-osastot, ihan jo katu-uskottavuuden vuoksi.
