16.12.1009 — Ruurik Holm
Aika ajoin esiin nousee kysymys, kuinka poliittisen puolueen edustajan tulisi toimia ja äänestää edustuksellisen järjestelmän toimielimessä.
Säädökset kehottavat esimerkiksi kansanedustajaa toimimaan järkensä ja omatuntonsa mukaisesti, mutta missään ei ole operationalisoitu, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Yleensä kansaedustajat tulkitsevat, että jäsenyys ryhmäkuria noudattavassa eduskuntaryhmässä ei ole kyseisen periaatteen vastaista, koska eduskuntaryhmässä voi parhaiten edistää omia poliittisia päämääriään. Käytännössä kuitenkin etenkin hallituspuolueiden ryhmät noudattavat puheenjohtajan eli ”ryhmyrin” vetämänä hallituksen tahtoa useimmissa kysymyksissä, joten ei ole aivan uskottavaa väittää että eduskuntaryhmän mielipide muodostuisi sen jäsenten järjen ja omantunnon ”voimavektorina”.
Toisaalta edustajat eivät edusta koskaan vain itseään, vaan sekä äänestäjiään että taustalla olevaa poliittista liikettä. Puolue asettaa ehdokkaat ja käytössä on suhteellinen listavaali; ehdokas ei koskaan kampanjoi vain omilla ajatuksillaan vaan edustaa jopa ensisijaisesti taustalla vaikuttavaa puoluetta. Harva tulisi valituksi omalta listaltaan niillä äänillä, jotka on saanut puolueen listalta, ja vielä harvempi edes saisi samaa määrää ääniä kuin puolueen listalla jos ei voisi hyödyntää taustalla olevan liikkeen kannatusta ja aatetta omassa kampanjassaan.
Jotta vaalijärjestelmä ja toiminta edustuksellisessa elimessä olisivat loogisesti yhteensopivia, edustaja ei voi edustajantoimessaan toimia vain omien ajatustensa puolesta. On selvää, että edustaja ei voi jättää ottamatta huomioon sitä, mitä hänen oma puolueensa on kulloinkin käsiteltävästä kysymyksestä linjannut. Siten sellaista kuin ”eduskuntaryhmän oikeus itsenäiseen kannanmuodostukseen” ei ole niissä tapauksissa, kun taustapuolue on määrittänyt linjansa kyseiseen asiaan.
Esimerkiksi ydinvoima on asia, joka Vasemmistoliiton tapauksessa on kirjattu selvästi sekä tavoiteohjelmaan että periaateohjelmaan. Kun ydinvoimaa käsitellään eduskunnassa seuraavan kerran, puolueen edustajien velvollisuus noudattaa puoluekokouksen päätöksiä tarkoittaa, että asiassa äänestetään ydinvoimaluvan myöntämisen edellytyksiä vastaan. Tämä ei ole ”omantunnon kysymys” sen enempää kuin mikään muukaan poliittinen kysymys. Jos useat Vasemmistoliiton kansanedustajat äänestävät ydinvoimaluvan puolesta, koko puoluekokouksen ja puolueen kannanmuodostuksen mielekkyys asettuu kyseenalaiseen valoon ja samalla puolueen uskottavuus rapautuu entisestään.
