29.6.2009 — Ruurik Holm
Vasemmistoliiton puheenjohtajavaihdoksella lienee monenlaisia vaikutuksia poliittiseen keskusteluun jo syksyllä. Paavo Arhinmäki kiinnostaa mediaa aivan eri mittakaavassa kuin Martti Korhonen. Arhinmäen persoonallisuudessa on riittävästi särmää ja hän on uskottavasti uuden ajan nuorisokapinan kasvatti; lisäksi hänellä on taito kiteyttää laajoja poliittisia kokonaisuuksia muutaman kappaleen lausunnoiksi, mikä median kannalta on ehkä keskeisin poliittisen johtajan ominaisuus.
Media on pitkään pyrkinyt löytämään Vasemmistoliitosta lähes yksinomaan negatiivista uutisoitavaa, mutta Arhinmäen myötä uutisointi on jo aiemmin kääntynyt hieman myötämielisemmäksi ja analyyttisemmäksi. Mediakin tarvitsee sellaista poliittista sisältöä, josta kannattaa kirjoittaa. On kuitenkin luultavaa, että ne äänenpainot, joiden mukaan Vasemmistoliiton uudistaminen on Arhmäellekin mahdoton tehtävä, tulevat syksyllä voimistumaan. Puolueen uudistaminen ja uudenlaisen vasemmistolaisen politiikan luonnostelu on nimittäin niin iso tehtävä, että sitä ei saa muutamassa kuukaudessa valmiiksi. Pikemminkin puhutaan vuosista kuin kuukausista — ja noiden vuosien aikana paine median taholta käy yhä kovemmaksi. Arhinmäen todellinen kestävyyskoe onkin pystyä vastaamaan tuohon paineeseen julkisuudessa ja samalla jatkaa johdonmukaista vasemmistopolitiikan uudistustyötä.
Tommi Uschanov pitää uuden vasemmistolaisen ideologian tavoittelua turhana työnä (HS 28.6.2009), koska ihmiset vierastavat ideologioita. Ideologia käsitteenä ymmärretään usein kanonisoiduksi oppirakennelmaksi, johon on vaikea sovittaa uusia näkemyksiä. Tässä mielessä ideologioita ei tarvita. Tarvitaan kuitenkin johdonmukaisia poliittisia sisältöjä, jotka samalla ovat riittävän joustavia, jotta ne voivat jatkuvasti uudistua vuorovaikutteisessa prosessissa. Uschanovin käsitys vaikuttaa olevan, että ihmisille voidaan jatkossakin tarjoilla erilaisten hyvien asioiden kokoelmia, joiden perusteella he sitten tekevät poliittiset valintansa. Kuitenkin juuri tällaista tavaratalo-tyyppistä politiikkanäkemystä on viime vuosina voimallisesti kritisoitu, koska se tekee politiikasta epäuskottavaa. Politiikka on valintojen tekemistä ja valintojen perustelemiseksi tarvitaan poliittinen näkemys. Vaikka ei tavoiteltaisi uutta ideologiaa sanan tiukassa mielessä, uudet johdonmukaiset sisällöt ovat vasemmistopolitiikan nousun edellytys.
