29.9.2009 — Ruurik Holm
Vaalirahakiista osoittaa, että Suomen eduskunta kaipaa itsensä ulkopuolista auktoriteettia useammin kuin kerran vaalikaudessa.
SKDL/Vasemmistoliiton perinteinen linja on ollut parlamentarismin vahvistaminen ja presidentin vallan vähentäminen ja oikeiston historiallinen linja puolestaan päinvastainen. Tämä juontuu historian hämäristä, ajalta jolloin maata hallitsi vielä Suomen suuriruhtinas eli Venäjän tsaari. Oikeisto halusi vahvan presidentin estämään parlamentin kautta tapahtuvan vähittäisen siirtymisen sosialismiin.
Ajat ovat muuttuneet. Nykyisen ajattelutavan valossa puoluejärjestelmä ja eduskunta on yhä enemmän korruptoitunut eliitti-instituutio, jonka itseäänkorjaavuus on asetettu kyseenalaiseksi. Ei ole syytä luottaa eduskuntaan sen enempää kuin presidentti-instituutioon. Vaikka nykyinen presidentti on hoitanut tehtävänsä ainakin kohtalaisen mallikkaasti, samaa ei voida varmuudella tietää tulevista presidenteistä.
Kansalaiset antavat eduskuntavaaleissa mandaatin edustajilleen hallita itseään seuraavat neljä vuotta. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Perustuslain uudistuksen yhteydessä voidaan säätää, että tietyllä määrällä kansalaisten allekirjoituksia (esim. 100 000) voitaisiin vaatia että eduskunta joko hajotetaan pääministerin aloitteesta tai järjestetään kansanäänestys uusista vaaleista.
