(Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 28.11.2008)
Olemme tekemässä vallankumousta ja tämä on keino välittää vallankumouksen tekijöille aseet. Näin sanoo espanjalainen Paula Garvin. Tänä vuonna Sevillassa järjestettyihin asukkaiden kokouksiin osallistui yli 14 000 henkilöä ja kokouksissa käsiteltiin yli 2500 asukkaiden aloitetta.
Porto Alegre näytti suuntaa
Osallistuva demokratia yhdistää edustuksellisen demokratian ja suoran demokratian. Tunnetuin esimerkki osallistuvan budjetoinnin soveltamisesta on brasilialainen Porto Alegren kaupunki. Osallistuva budjetointi aloitettiin työväenpuolue PT:n voitettua paikallisvaalit vuonna 1989. YK:n osallistuvan budjetoinnin neuvonantajana toiminut Yves Cabannes pitää Porto Alegren mallia keskeisimpänä osallistuvan demokratian innovaationa kahteenkymmeneen vuoteen. Osallistuvan budjetoinnin kautta on edistetty yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta tasaamalla tuloeroja. Cabannesin mukaan köyhät ovat ensimmäistä kertaa saaneet konkreettisen vaikutusmahdollisuuden asuinympäristöään koskeviin päätöksiin. Esimerkiksi jäte- ja vesihuolto ovat laajentuneet ja koulujen määrä on moninkertaistunut.
Porto Alegren osallistuvan budjetoinnin mallissa on keskeistä, että asukkaiden kokouksilla on sitovaa päätösvaltaa kaupungin budjetin käyttöön. Vuonna 1999 21 % :iin Porto Alegren budjetista sovellettiin osallistuvaa budjetointia. PT:n hävittyä paikallisvaalit vuonna 2004 osallistuva budjetointi on kuitenkin ollut osittain uhan alla. Mallia on kritisoitu muun muassa sen vahvasta kytköksestä PT:hen sekä siitä, ettei suuri osa aktiivisista osallistujista ole kaikista köyhimmän väestönosan edustajia.
1000 kokeilua, 150 Euroopassa
Erilaisia osallistuvan budjetoinnin ja demokratian kokeiluja on nykyisellään yli tuhannessa kunnassa ympäri maailmaa. Euroopassa osallistuvaa budjetointia harjoitetaan noin 150 kunnassa. Usein osallistuvaksi budjetoinniksi kutsutaan myös käytäntöjä, jotka ovat ennemminkin asukkaiden kuulemista kuin aitoa päätösvallan jakamista alaspäin.
– Prosessin tulee olla jatkuva eikä kertaluonteinen. Asukkailla tulee olla aitoa päätösvaltaa ja päätösten tulee olla sitovia. Toimintatapojen tulee olla asukaslähtöisesti yhdessä päätettyjä eikä ylhäältäpäin määrättyjä. Asukkaiden on myös voitava seurata tehtyjen päätösten toteuttamista, että tehdään se, mitä on päätetty. On myös oltava ulkopuolinen arvioija, joka tarkkailee, että prosessi on aidosti asukaslähtöinen. Muutoin ei ole kyse osallistuvasta demokratiasta, linjaa Sevillan entinen apulaiskaupunginjohtaja Paula Garvin.
Garvinin vasemmistopuolue IU ja sosialistipuolue PSOE käynnistivät osallistuvan budjetoinnin Sevillassa saatuaan vaalivoiton paikallisvaaleissa vuonna 2003. Tänä vuonna 23 alueelliseen asukkaiden kokoukseen osallistui 14 000 henkilöä ja kokouksissa käsiteltiin yli 2500 asukkaiden tekemää aloitetta. Garvin pitää osallistuvan budjetoinnin aloittamista parhaana kampanjana, jonka IU on koskaan käynnistänyt.
– Olemme tekemässä vallankumousta ja tämä on keino välittää vallankumouksen tekijöille aseet, kuvaa Garvin osallistuvan budjetoinnin merkitystä demokratialle.
Paula Garvin näkee edustuksellisen demokratian olevan kriisissä muun muassa korruption ja päätöksenteon läpinäkymättömyyden vuoksi. Vaikka osallistuvan demokratian käyttöön ottaminen ei suoraan takaa vasemmiston asemaa, Garvinin mukaan ihmiset arvostavat niitä puolueita, jotka osaavat nähdä demokratian omia valta-asemiaan laajemmin.
Kohti keskustelevaa demokratiaa
Edustuksellisen demokratian kriisin olemassaolosta ja kriisin syvyydestä on lukuisia eriäviä näkemyksiä. Usein kuitenkin retoriikassa korostetaan laajempaa tulkintaa demokratiasta. Esimerkiksi luonnoksessa EU:n perustuslailliseksi sopimukseksi määritellään unionin demokraattiseksi perustaksi yhdenvertaisuuden, edustuksellisen demokratian ja osallistuvan demokratian periaatteet. Myös oikeusministeri Tuija Braxin mukaan demokratian vahvistamiseen tarvitaan suoraa demokratiaa. Väitöskirjaa deliberatiivisesta demokratiasta ja kuuntelemisesta Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksella valmisteleva Maria Svanström toivoisi, ettei demokratiasta puhuttaessa unohdettaisi ihmisten välisiä riippuvuussuhteita.
– Demokratiakeskustelussa keskitytään mielestäni liikaa yksilöiden oikeuteen ottaa kantaa. Voi kuitenkin kysyä, mitä merkitystä esimerkiksi sananvapaudella on, jos kukaan ei kuuntele tai yritys ymmärtää puuttuu.
Deliberatiivisessa demokratiassa painotetaan julkista keskustelua: kaikkien, joita päätökset koskevat, tulisi voida osallistua päätöksentekoa edeltävään keskusteluun. Tarkoituksena on löytää ratkaisu, joka palvelee parhaiten niitä, joita päätökset koskevat. Svanström näkee demokratian eri puolille yhteiskuntaa ulottuvana prosessina – demokratian kannalta merkittävää keskustelua käydään esimerkiksi eduskunnan ja kunnallishallinnon lisäksi muun muassa lehdistössä, kansalaisjärjestöissä ja työpaikoilla, mutta myös kotona.
– Jos tasa-arvoisen kommunikaation ihanteet eivät toteudu edes lähimmissä ihmissuhteissa, niin tuskin voi odottaa, että ne toteutuisivat julkisessa toiminnassakaan.
Svanströmin mukaan deliberatiivinen demokratia yhdistetään usein virheellisesti vain päätöksentekoon konsensusperiaatteella.
– Kaikki deliberatiivisen demokratian puolestapuhujat eivät näe konsensusta ihanteena. Omasta mielestäni deliberatiivisessa demokratiassa on arvokkainta keskittyminen keskusteluun ja siihen liittyviin normeihin. Deliberatiiviseen demokratiaan mahtuu myös ylitsepääsemättömiä erimielisyyksiä. Tärkeintä olisi luoda ilmapiiri, joka houkuttelee mitä erilaisimpien näkökulmien esille tuontiin.
Osallistuva demokratia ja budjetointi ovat yksi keino edistää deliberatiivista demokratiaa. Ranskalaisen aluevaltuutetun Jean-Paul Plassardin mukaan on välttämätöntä jatkuvasti verrata ideoita ja esityksiä. Kuten puoluepolitiikassa puolueet eivät ole yksimielisiä, eivät myöskään osallistuvassa demokratiassa asukkaat ole yhtä mieltä keskenään kaikista asioista.
– Osallistuminen on kaikkea muuta kuin konsensusta, se on aina poliittinen kamppailu!, Plassard muistuttaa.
Laura Tuominen
