Matti Ylönen on kirjoittamisesta elantonsa saava sekatyöläinen, joka julkaisi tänä keväänä yhdessä Hanna Kuuselan kanssa kirjan ”Konsulttidemokratia: Kuinka valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton”. Hän työskentelee osana Vasemmistofoorumin luovaa yhteisöä. Tässä blogimerkinnässä Ylönen kertoo ajatuksiaan Ateenan Alter Summitista.
Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa on ollut tapana peräänkuuluttaa uusia ajatuksia ja kansainvälisiä tuulia tuulettamaan konsensukseen perustuvaa poliittista kulttuuriamme.
Samaan aikaan Suomessa on vahva usko auktoriteetteihin. Ulkomaiset neuvot kelpaavat, jos ne tulevat vaikutusvaltaisilta kansainvälisiltä talousjärjestöiltä kuten OECD:ltä tai IMF:ltä.
Tähän väliin tipahtaa eurooppalainen talouspolitiikkaa seuraava kansalaisyhteiskunta. Sen ääni ei Suomessa kuulu lähtökohtaisesti oikeastaan missään.
Ateenassa järjestettiin viime viikon lopulla Alter Summit, eurooppalaisten kansalaisliikkeiden foorumi ulospääsyteille Euroopan talouskriisistä. Paikalla oli järjestäjien mukaan tuhansia ihmisiä, oman näppituntumani perusteella toistatuhatta osallistujaa päivää kohti.
Alter Summitissa oli paljon osin vapaaehtoisvoimin järjestettyjen väentapaamisten ongelmia. Seminaarien puhujalistoja oli vaikea saada ja poliittiset palopuheet venyivät paikoin tuskastuttavan pitkiksi.
Näistä käytännön lapsuksista huolimatta suomalaiset ja eurooppalaiset päättäjät tekisivät hyvin lukemalla läpi konferenssin loppuasiakirjan, sen manifeston.
Paikan päällä he olisivat myös kuulleet ja nähneet, miten tuhoisaa ja vaarallista jälkeä nykyinen budjettikuripolitiikka tekee Kreikan ja muiden maiden perusterveydenhuollolle ja ihmisoikeuksille.
Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, että budjettikuripolitiikka tappaa. Kun potilaan tai lääkärin pitää valita, mitkä kaksi potilaan viidestä välttämättömästä lääkkeestä tiputetaan pois, on tuloksena kuollut potilas.
On vaikea uskoa, että nämä tunnelmat välittyvät komission ja pohjoisten maiden valtiovarainministeriöiden kokoushuoneisiin.
Entä se manifesti? Siinä vaaditaan muun muassa velkojen leikkaamista edelleen. Tämä on realismia: ainakin Kreikan velkataakka on yhä liian suuri, jotta maa voisi selviytyä jaloilleen. Lisäksi velkaohjelmille vaaditaan laajapohjaista suunnittelua, jotta niille saadaan kansan tuki. Tämän tunnusti myös IMF viime viikolla julkaistussa Kreikan velkaohjelman väliarviossa.
Euroopan keskuspankin pitäisi lainata suoraan valtioille halpakorkoista rahaa. No niin pitäisi. Historialliseen ennätykseensä kärjistyneitä tuloeroja pitäisi lähteä kaventamaan kovalla kädellä. Todellakin. Ihmisten perusihmisoikeudet tulee turvata ja päätöksiä pitää tehdä demokraattisesti. Kuka vastustaa?
On pelottavaa, että elämme Euroopassa, jossa monet näistä perushumanismia ja pitkän aikavälin taloudellista realismia edustavista vaatimuksista nähdään jollain tavoin radikaaleina.
Alter Summitin manifestin voi lukea täällä.
