Kirjoittaja on Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja. Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 31.5.2013.
Moni nykyisistä suurista puolueista erottuu toisistaan niin huonosti, että uudentyyppistä ajattelua edustavien puolueiden nousua pitäisi helpottaa.
Suomen nykyinen puoluejako ei välttämättä enää vastaa kansalaisten mielipiteitä. Lisäksi puolueet ovat etääntyneet kansalaisista, ja niitä pidetään epäluotettavina. Äänestäjien tyytymättömyys instituutioihin näkyy yleensä sekä äänestysprosentin pienenemisenä että uusien puolueiden nousuna.
Suurin osa Suomen nykyisistä eduskuntapuolueista oli olemassa jo ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Vaikka Skdl perustettiin puolueena vasta jatkosodan jälkeen, työväenliike oli jo edellisessä maailmansodassa jakautunut sosiaalidemokraatteihin ja kommunisteihin. Vasemmistoliitto perustettiin vuonna 1990 Skdl:n toiminnan jatkajaksi.
Hallituspuolueista tuorein on vihreät. Puolueen kasvu 1980-luvulla perustui paitsi ympäristöajattelun nousuun myös käsitykseen poliittisen kulttuurin uudistamistarpeista. Nyt vihreät ovat sopeutuneet järjestelmään niin tehokkaasti, että ulkopuolinen ei helposti huomaa heidän edustavan muista puolueista poikkeavaa näkemystä politiikan sisällöistä tai menettelytavoista.
Perussuomalaiset ovat eduskuntapuolueiden uusin tulokas. Puolueen toiminta nojaa kuitenkin osittain Smp:n perinteeseen.
Useimmat suomalaiset puolueet ovat rakenteiltaan ja toimintatavoiltaan varsin perinteisiä. Puoluekentän uudistuminen voisi palvella myös puoluekulttuurin uudistumista, koska uusissa puolueissa käytäntöjen ja toimintatapojen luominen voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä.
Puolueet kosiskelevat mahdollisimman suurta äänestäjäjoukkoa, sillä niiden ensisijainen aikomus on päästä valtaan tai pysyä vallassa. Puolueiden on vaikea omaksua uusia, radikaaleja tavoitteita, koska osa perinteisestä äänestäjäkunnasta saattaisi kaikota. Lisäksi puolueiden sisäiset vahvat intressiryhmät tekevät toiminnasta varsin konservatiivista.
Jos puolueet erottuisivat toisistaan nykyistä selvemmin, vaaleihin perustuva demokratiakin toimisi paremmin. Tällöin jokaisen puolueen ei pitäisi yrittää tarjota kaikille kaikkea. Olisiko mahdollista uudistaa järjestelmää siten, että äänestäjien mielenkiinto ja luottamus politiikkaan palaisivat?
Demokratiassa keskeinen poliittisen osallistumisen muoto on uuden puolueen perustaminen. Uuden puolueen nostaminen merkittävään asemaan on kuitenkin vaikeaa, koska monet seikat suosivat vanhoja puolueita.
Esimerkiksi puoluetuen rajaaminen eduskuntapuolueisiin palvelee lähinnä vanhoja puolueita. Aivan yhtä helposti puoluetuki voitaisiin jakaa puolueiden äänimäärien perusteella. Tällöin eduskunnan ulkopuolisetkin puolueet saisivat jonkin verran tukea.
Puoluetuki voitaisiin lisäksi muuttaa progressiiviseksi samaan tapaan kuin tulovero. Suurella äänimäärällä saisi siis ääntä kohden vähemmän tukea kuin pienellä äänimäärällä. Tämä korjaisi sitä ongelmaa, että pienpuolueiden mediahuomio on vielä pienempi kuin äänimäärän perusteella olisi syytä odottaa.
Vaalitapa pitäisi uudistaa siten, että piilevä äänikynnys käytännössä poistuisi. Tämä onnistuisi tasauspaikkajärjestelmällä, joka tuottaisi puolueelle paikkoja, vaikka äänikynnys ei ylittyisi yksittäisessä vaalipiirissä. Tällöin vaalijärjestelmä ei enää suosisi suuria puolueita.
Puolueiden sisäinen päätöksenteko on osa poliittista järjestelmää. Olisi merkittävä puoluekulttuurin uudistus, jos tärkeimpien puolue-elinten ja päätöksentekijöiden valinnoissa siirryttäisiin jäsenäänestyksiin.
Yksi ongelma puolueissa on jäsenluetteloissa olevat passiiviset jäsenet, jotka vaikuttavat puoluepiirien suhteelliseen voimatasapainoon. Jotta puolueet edustaisivat aktiivisia jäseniään, puolue-elimistä pitäisi poistaa kiintiöt, joissa otetaan huomioon passiivisetkin jäsenet.
Tällöin piirien paikkamäärät puolue-elimissä määräytyisivät esimerkiksi jäsenvaalissa äänestäneiden jäsenten perusteella. Aktiivisesti osallistuvat jäsenet voisivat näin uudistaa puoluetta haluamaansa suuntaan.
