Patrizio Lainà esittelemässä aloitettaan.
Tutkija Patrizio Lainàn aloite ”Keskuspankkitili kaikille” julkaistiin torstaina 22.1. Rikhardinkadun kirjastossa. Aloitteen perusidea on se, että keskuspankkireservien eli niin sanotun sähköisen käteisen käyttämisen olisi oltava mahdollista kaikille, ei vain pankeille kuten nykyisin.
”Uudistus vaatisi vain pienen muutoksen lakiin tai sen tulkintaan”, Lainà sanoo. Nykytilanne on hänen mukaansa ongelmallinen monestakin syystä. ”Setelit ja kolikot ovat epäkäytännöllisiä. Uudistuksen avulla myös pankkien pelastuspaketeista ja talletussuojasta voitaisiin luopua, eikä kenenkään tarvitse rahoittaa pankkeja vastoin tahtoaan. Nykyjärjestelmässähän ympäristöaktivisti saattaa tietämättään rahoittaa öljynporausta ja pasifisti aseteollisuutta.”
Lainà ei ole ideoineen yksin: vastaavaa järjestelyä on aiemmin ehdottanut muun muassa valuutanvaihtoveroajatuksestaan tunnettu nobelisti James Tobin.
Tilaisuudessa aloitetta kommentoi vanhempi tutkijaekonomisti Karlo Kauko Suomen Pankista. Hän huomautti kuitenkin kommentoivansa aloitetta yksityishenkilönä, eivätkä ajatukset edustaneet pankin virallista kantaa.
Kauko huomautti, että ajatukselle kansalaisten keskuspankkitileistä löytyy vertailukohta Suomen historiasta. Vielä 1900-luvun alussa Suomen Pankissa oli runsaasti yksityishenkilöiden ja yritysten tilejä, ja keskuspankki saattoi antaa niille myös lainaa.
Ajatus pankkiasiakkaiden aatteellisista preferensseistä sai Kaukon miettimään. ”Eikö pankkien kannattaisi sitoutua yleisölle periaatteessa tärkeisiin kysymyksiin? Tai miksei perustettaisi uutta pankkia?” Kauko huomautti, ettei moinen ole pelkkää haihattelua: esimerkiksi Suomessa Kansallis-Osake-Pankki oli alun alkaen osin fennomaanien kielipoliittinen hanke, ja islamilaisessa maailmassa pankeilla on omia uskontoon pohjautuvia toimintatapojaan.
Aloite herätti Kaukossa lukuisia kysymyksiä. Hän muistutti, että maailmassa on aina yhtä paljon saamista kuin velkaa: tällaiset muutokset eivät voisi suoranaisesti lisätä nettosaamisia tai velkoja. Mutta jos merkittävä osa yleisön talletuksista siirretään keskuspankkiin, jäävätkö liikepankille pelkät saamiset ja velat siirtyvät keskuspankkiin? ”Tämä ei kuitenkaan tainnut olla tässä tarkoituksena”, Kauko pohti.
Lainà huomautti, että esimerkiksi Thomas Mayer on laatinut paperin, jossa esitetään seitsemän tapaa tasapainottaa tase luotaessa uutta keskuspankkirahaa kansalaisten tilille. Kysymykseen on siis olemassa lukuisia mahdollisia ratkaisuja.
Kaukon tulkinnan mukaan keskuspankin tulisi systeemissä ryhtyä luotottamaan liikepankkeja nykyistä enemmän, mikä synnyttäisi uusia kysymyksiä. ”Mistä liikepankit saavat niin paljon vakuuksia, että voisivat nojata massiiviseen keskuspankkirahoitukseen?”
Lainàn mielestä tämä ei ole ongelma. ”Pankeilla on jo nyt liikaa keskuspankkireservejä, joilla ne voivat kattaa helposti talletusten siirtymisen liikepankeista keskuspankkiin. Jos nämä keskuspankkireservit eivät riitä, on niiden luominen erittäin helppoa. Keskuspankki voi yksinkertaisesti julistaa uuden ohjelman, jolla lisätään keskuspankkireservien määrää. Jos siis vakuuksien puute ei ole estänyt nykyisiä massiivisia keskuspankin laina- ja osto-operaatioita, eivät ne ole esteenä sähköisen käteisenkään osalta.”
Kauko kysyi myös, poistaisiko idea liikepankeilta rahanluontikyvyn. Lainá vastasi, ettei tämä ole tarkoitus – rahan luominen toki vähenisi, muttei muuttuisi mahdottomaksi.
