Kirjasto 10:ssä tilaisuuden juontanut Ruurik Holm, Teppo Eskelinen ja Timo Miettinen.
Kreikan tilanne ja velkaohjelma ovat olleet viime viikkoina kaikkien huulilla. Monitahoisiin kysymyksiin ovat julkisessa sanassa saaneet vastata lähinnä poliitikot ja ekonomistit. Vasemmistofoorumi marssitti areenalle kaksi filosofia pohtimaan Kreikan velkaa ja Euroopan ideaa.
”Kysymys valtioiden veloista on yhtä aikaa sekä yleinen että ajankohtainen”, dosentti Teppo Eskelinen toteaa. Eskelinen esitteli tilaisuuden johdannoksi tuoretta Velkasovittelu Euroopassa -aloitettaan, jossa esitetään kansainvälisen velkasovittelumekanismin luomista.
”1980-90-luvuilla kehitysmaiden velkakriisi toi velkasovittelun mahdollisuuden keskusteluun. Sovittelumekanismia ei kuitenkaan koskaan luotu, maat ajautuivat kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n hallintaan ja niiden talous heikkeni entisestään. Valta päättää talousasioista siirtyi kansainvälisille elimille. Kreikan tilanne on kuin toisinto tästä”, Eskelinen summaa. ”Kreikan ohjelma tekee taloudellisen elpymisen mahdottomaksi.”
Eurooppa-tutkimuksen tutkijatohtori Timo Miettinen näkee Kreikan tilanteessa myös kaksi tasoa. ”Toisaalta kyseessä on lyhyellä tähtäyksellä velkakriisin hoito: Syrizan vaalilupaus velkojen uudelleenneuvottelusta vastaan etenkin euroryhmän tiukat tavoitteet. Kreikka on tullut viime päivinä vielä tavoitteissaan huomattavasti vastaan, eivätkä Kreikan vaatimukset itse asiassa ole niin radikaaleja kuin mitä meille on haluttu esittää”, hän huomauttaa.
”Toisaalta kyse on taas pidemmällä aikavälillä Euroopan ideasta. Politiikkaa voi kuvata terveen järjen määrittelyksi, siksi, mikä on kussakin tilanteessa oikea toimintatapa. Suomessa on ollut terveen järjen mukaista väittää, että Kreikka on käyttäytynyt holtittomasti.”
Miettinen toteaa, että ajattelutapa eurooppalaisen projektin maantieteellisistä ulottuvuuksista on muuttunut radikaalisti Kreikan kriisin myötä. Aiemmin projekti nähtiin itäisen Euroopan maiden tuomisena mukaan eurooppalaiseen perheeseen, mutta nyt itä-länsi-akseli on menettänyt merkittävyyttään pohjoinen-etelä-akselille.
”Mentaalinen kartta on muuttunut. Ikään kuin Max Weber olisi tehnyt paluun: jakolinja kulkee taas katolisen ja protestanttisen Euroopan välillä.”
Saksassa ja muualla Pohjois-Euroopassa onkin korostettu protestanttista etiikkaa ja tiukkaa talouskuria. ”Saksassa pelätään myönnytysten johtavan systeemin romahdukseen ja siihen, että jos annetaan myönnytyksiä, seuraavat maat tulevat perässä”, Miettinen pohtii. ”Esimerkiksi Ranskassa talouspolitiikan keskustelukulttuuri on ylipäätään sovittelevampi.”
Eskelinen puuskahtaa olevansa pettynyt siihen, miten pohjoismainen sosialidemokratia on suhtautunut talouskriisiin. ”Säännöistä kiinni pitäminen on asetettu talousvaikutusten yläpuolelle. Juridinen puhe on kaapannut poliittisen puheen.”
Vastuunkannon ongelma
Kreikan kriisi on osoittanut myös Euroopan sisäisten demokratiaongelmien muuttuneen. Aiemmin ajateltiin kysymyksen olevan, miten saadaan kansalaisyhteiskunta mukaan Euroopan-laajuiseen päätöksentekoon. Nyt fokus on siirtynyt instituutioihin.
”Toimeenpanevaa valtaa edustavat instituutiot, kuten EKP ja EU-komissio, ovat saaneet entistä enemmän valtaa eurokriisin myötä. Kysymys demokratiasta on asetettava uudella tavalla”, Timo Miettinen toteaa.
Teppo Eskelinen komppaa. ”Kriisinhoitoa on johtanut näennäisesti epäpoliittisten instituutioiden joukko, joiden ei tarvitse kantaa poliittista vastuuta mistään. Hääräävät mitä haluavat.”
Miettisen mukaan nykyiset ongelmat on sisäänrakennettu Euroopan taloudellisen integraation luonteeseen. ”Maat piti yhdistää taloudellisesti rauhan takaamiseksi. Rahaliittoa rakennettaessa ei kuitenkaan nähty, että prosessi ei lisää yhteistyötä vaan maiden välistä kilpailua. Filosofista ajattelemattomuutta”, hän kiteyttää.
Eskelinen kuvaa nykyistä Eurooppaa hybridiksi: kyse on yhtä lailla yhteistyöstä kuin kansallisten intressien tavoittelusta. Tosin viime vuosina ollaan siirrytty euro-optimismista entistä enemmän kansallisten kassojen vahtimiseen.
”Pohjoisessa poliitikot tuntuvat ajattelevan, että asiat pitää selittää kansalle näin. Ollaan tiukkoja sääntöjen rikkojille.”
Kreikan valtiovarainministeri Yanis Varoufakis on ulostuloissaan korostanut eurooppalaista yhteisyyttä ja sopimisen kulttuuria. Eskelinen pohtiikin, onko Kreikka pelannut korttinsa väärin tilanteessa, jossa kansalliset intressit ovat vahvoilla.
”Kreikassa on ehkä uskottu liikaa poliittisen Euroopan ideaan, joka on menettänyt tehonsa keskusteluissa.”
Kohti vaaleja
Suomessa on vaalikevät ja keskustelu käy kuumana. Mutta nouseeko Kreikka vaaliteemaksi? Kysymys saa filosofit mietteliäiksi.
”Keskustelu voi mennä siihen, kuka esittää kovinta suhteessa velkojen uudelleenjärjestelyihin. Kreikan ensimmäisen järjestelyn epäonnistuminen on käynyt selväksi, ja perussuomalaiset voivat korjata siitä hyödyn”, Timo Miettinen pohtii.
”Toisaalta pitäisi miettiä myös tavoitteita. Voidaanko Espanjan järjestelyitä pitää onnistuneina, kuten usein sanotaan? Mitä tarkoittaa onnistuminen ja mitä on uusi normaali tässä viitekehyksessä?”
Eskelinen huomauttaa, että europolitiikka on näkynyt suomalaisessa puoluepoliittisessa keskustelussa melko vähän. ”Asetelma on myös helppo kääntää kansallisten etujen vatvomiseen. Pystytäänkö keskustelukehystä muuttamaan laajempaan eurooppalaiseen solidaarisuuteen, jää nähtäväksi.”
