Anna Kontula ja Taneli Hämäläinen.
”Varjotaloudesta on viime vuosina puhuttu paljon”, tiivistää kansanedustaja Anna Kontula. ”Keskustelu on kuitenkin johtanut kahtiajakautuneeseen tilanteeseen. Mikroyrittäjiin ja suorittavan tason työhön on kohdistettu konkreettisia toimenpiteitä, kun taas pääomatuloihin ja suuryritysten aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttumiseen ei löydetä keinoja vaan luodaan vain julkilausumia.”
Anna Kontulan ja avustajansa, toimittaja Taneli Hämäläisen kirjoittama ja Vasemmistofoorumin julkaisema Varjotalous – Suomenkin asia -raportti julkaistiin maanantaina eduskunnan kansalaisinfossa. Raportissa esitellään 11 toimintasuositusta, joilla veronkiertoa ja verosuunnittelua voidaan suitsia kansallisella tasolla. Kirjoittajien laskelmien mukaan näin voidaan kerätä jopa 1,3 miljardia euroa lisää veroja.
”Näihin laskelmiin voi toki suhtautua kriittisesti, mutta mielestämme ne ovat paremmin perustellut kuin valtiovarainministeriön vastaavat – joita sentään käytetään valtion budjetin pohjana”, Kontula totesi.
Itse asiassa raportissa ei olekaan kyse vain varjotaloudesta, vaan isosta veropoliittisesta uudistuksesta, jossa muun muassa pääoma- ja ansiotuloja alettaisiin verottaa samalla tavalla. Lisäksi kirjoittajat halusivat nostaa esille uuden näkökulman harmaaseen työhön: sen tekijän.
”Juridisen ja kontrolloivan näkökulman lisäksi tarvitaan myös sosiologista ymmärrystä siitä, miksi ihmiset tekevät harmaata työtä.”
Raporttia kommentoivat tilaisuudessa toimittajat Jyri Hänninen ja Hanna Nikkanen sekä kansanedustaja Kari Uotila. Varjotaloudesta paljon Helsingin Sanomiin kirjoittanut Hänninen kiitteli kirjoittajia konkreettisista esityksistä, minkä puutteista hän kertoi usein suomineensa poliitikkoja. Hänninen kysyi kirjoittajilta, miksi raportissa vaaditaan maakohtaista kirjanpitoa vain sellaisilta yrityksiltä, jotka osallistuvat julkisten hankintojen kilpailutuksiin, miksei saman tien kaikilta yrityksiltä. Kontula totesi, että tietenkin tämä olisi tavoitteena, mutta julkisiin hankintoihin osallistuvista yrityksistä on hyvä aloittaa.
Hanna Nikkanen.
Hanna Nikkanen korosti puheenvuorossaan julkisuuden roolia ja huomautti keskustelun laajentuneen huomattavasti viime vuosina. ”Päätökset usein seuraavat sitä, mitä julkisuudessa keskustellaan”, hän tiivisti. ”Aiemmin puhuttiin vain kuuden euron pizzoista, mikä johti pienyrittäjiin painottuneihin päätöksiin. Viime vuosina on alettu puhua myös veroparatiiseista ja muista kansainvälisistä ilmiöistä, ja julkisuudella ja journalismilla on ollut tässä rooli.”
Keskustelun kansainvälistymisen huomioi myös Kari Uotila, joka kertoi asenteiden muuttuneen suuresti parissakymmenessä vuodessa. ”Aiemmin puhe varjotalouden torjunnasta tulkittiin helposti rehellisten yrittäjien leimaamiseksi”, hän muisteli. Moraalin rappeutumisen riski on hänen mukaansa yhä olemassa, ja siksi myös pienyrittäjiin on kiinnitettävä huomiota. ”Jos veronkierrosta tulee normi, se murentaa hyvinvointivaltiota”, hän totesi. Uotila kertoi myös raportin ajatuksia sisällytetyn Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjettiin.
”Ihmiset ymmärtävät pizzat ja Ailuksen asunnot, mutta oikeasti isot asiat ovat vaikeita”, Anna Kontula huomautti loppupuheenvuorossaan. ”Lisäksi on muistettava, ettei kaikki informaali talous ole huono asia vaan pikemmin merkki elävästä yhteiskunnasta”, hän totesi viitaten esimerkiksi talkoisiin ja naapuriapuun.
Uotilan moraalipuheille Kontula ei lämmennyt. ”Meillä on huonoja poliitikkoja ja huonoja lakeja, jos ne mahdollistavat veronkierron. Niihin on puututtava, ei moraaliin.”
