Perustulosta on Suomessa keskusteltu yleensä sosiaaliturvan uudistuksena. Keskustelussa olleissa perustulomalleissa osa sosiaalietuuksista (yleensä ns. vähimmäisetuudet) korvattaisiin kaikille maksettavalla tasasuuruisella tulonsiirrolla, joka perittäisiin keski- ja suurituloisilta takaisin tuloverotuksessa. Sosiaaliturvan uudistuksena perustulon tehtävänä on nähty olevan korjata nykyisen etuusjärjestelmän ongelmia, kuten byrokratiaa, välinputoamisia ja kannustinloukkuja.
Perustulo voidaan kuitenkin toteuttaa useilla vaihtoehtoisilla tavoilla, myös sosiaaliturvasta erillisenä uudistuksena. Vaihtoehtoinen tapa ajatella perustuloa on nähdä se eräänlaisena sosiaalisena osinkona (englanniksi social dividend), eli jokaiselle kuuluvana siivuna sellaisesta taloudellista hyötyä tuottavasta resurssista, jota ei voida lähtökohtaisesti pitää kenenkään yksityisomaisuutena. Tällaisia koko ihmiskunnan tai yhteiskunnan yhteisiä resursseja voivat olla yhtäältä esimerkiksi maa, vesistöt, luonnonvarat ja yhteinen ilmakehä, sekä toisaalta ihmiskunnan historian aikana kehittynyt tieto, kulttuuri ja teknologia. Nämä ovat mahdollistaneet samanaikaisesti sekä ennennäkemättömän materiaalisen elintason osalle maapallon ihmisistä, että olemassaoloamme uhkaavan ekologisen kriisin, taloudellisen eriarvoisuuden kärjistymisen ja työmarkkinoiden jakautumisen yhä selvemmin menestyjiin ja häviäjiin.
Perustulon suurin vastustus kohdistuu yleensä sen vastikkeettomuuteen. Jos perustulo mielletään tuloveroista rahoitettavana sosiaaliturvana, on helppo ajatella, että ahkerat työntekijät rahoittavat joidenkin ihmisten ”laiskottelun”. Vaikka perustuloa on Suomessa usein puolustettu vetoamalla sen työnteon kannusteita parantaviin ominaisuuksiin, tämä ei ole riittänyt vakuuttamaan epäilijöitä. Puolueet vasemmistoliittoa ja vihreitä lukuun ottamatta vastustavat vastikkeettomia sosiaalietuuksia. Ajatus “osingosta” mahdollistaa pureutumisen syvemmälle yhteiskunnallisen tulonjaon perusteisiin, kuin perustulon tarkastelu pelkästään uudenlaisena sosiaaliturvana. Sosiaalisen osingon näkökulmasta perustulo määrittyy voimakkaammin taloudellisena oikeutena, jolloin pitäisi olla ilmiselvää, että se kuuluu ilman ehtoja kaikille. Jos ja kun tietyt resurssit ovat yhteisiä, niiden käytöstä taloudellisesti hyötyvät maksavat muille mahdollisuudestaan hyödyntää niitä yksityiseen käyttöön.
Yksi vaihtoehto sosiaalisen osingon toteuttamiseen on ns. hiiliosinko (englanniksi Carbon Fee & Dividend), jota ajetaan tällä hetkellä eurooppalaisella kansalaisaloitteella. Aloitteessa vaaditaan EU:n laajuisen hiilimaksun käyttöönottoa ja siitä saatavien tuottojen jakamista kaikille EU-maiden asukkaille tasasuuruisina kuukausittaisina tulonsiirtoina. Ehdotuksessa fossiilisten polttoaineiden (öljy, kivihiili ja kaasu) käyttöön kohdistettu vero olisi käyttöönottovaiheessa alhaisempi ja sen tasoa korotettaisiin vuosittain. Tämä nostaisi fossiilisten polttoaineiden ja niillä tuotettujen tuotteiden hintoja, ja ohjaisi siten yrityksiä ja kuluttajia kohti vähäpäästöisiä ratkaisuja. Hiilimaksun tuotto jaettaisiin tasasuuruisena kuukausittaisena osinkona kaikkien järjestelmässä mukana olevien maiden asukkaille. Vaikka hiilimaksu nostaisi joidenkin tuotteiden hintoja, useimmat pieni- ja keskituloiset hyötyisivät järjestelmästä.
Uusi aika vaatii uusia instituutioita. Sosiaalisen osingon käyttöönotto esimerkiksi hiiliosingon muodossa voisi avata tien uudistuksille, joissa osa taloudellisista resursseista jaetaan muutoin kuin markkinoiden ja perinteisen sosiaaliturvan kautta. Se olisi täysin uudenlainen tulonjaon mekanismi ekologisen murroksen, digitalisaation ja kärjistyvien varallisuuserojen aikakaudella. Osinkomuotoinen perustulo voisi olla käyttöönottovaiheessa melko alhainenkin, jolloin se maksettaisiin muun sosiaaliturvan päälle. Tällöin se parantaisi suhteessa eniten pienituloisten taloudellista tilannetta, vaikka heidän sosiaaliturvansa pysyisikin ennallaan. Vaikka osinkoa saisivat kaikki, runsaasti yhteisiä resursseja hyödyntävät osallistuisivat muita enemmän sen rahoittamiseen. Jos osinkoa päätettäisiin myöhemmin kasvattaa ja sen rahoituspohjaa laajentaa, sillä olisi mahdollista korvata joitain sosiaaliturvan osia.
Marraskuun alussa käynnistyneessä Vasemmistofoorumin tutkimushankkeessa perehdyn perustuloon sosiaalisena osinkona. Lähtökohtana on erityisesti ekologisen kriisin synnyttämä tarve paitsi nykyisten instituutioiden perustavanlaatuiseen muutokseen, myös uudenlaisten instituutioiden rakentamiseen. Hankkeen tarkoituksena on luoda katsaus perustuloa osinkonäkökulmasta käsitteleviin teksteihin, sekä käydä läpi konkreettisia ehdotuksia ja käytössä olevia malleja, jotka vastaavat ajatusta perustulosta sosiaalisena osinkona. Niiden pohjalta pohdin käytännön vaihtoehtoja sosiaalisen osingon toteuttamiseen. Selvityksen tulokset julkistetaan loppukeväällä ilmestyvässä raportissa.
Kirjoittaja työskentelee tutkijana Vasemmistofoorumissa ajalla 1.11.2019-30.4.2020 ja viimeistelee suomalaista perustulokeskustelua käsittelevää väitöskirjaansa Tampereen yliopistolla. Hän on kirjoittanut Vasemmistofoorumille Talous ekologisen kriisin aikana -raportin.