Aloitin tammikuun alussa Vasemmistofoorumin projektitutkijana. Hankkeeni tarkoituksena on tutkia taloutta ympäristökriisin näkökulmasta.
Hankkeessa pyritään ensisijaisesti tunnistamaan ja nostamaan keskusteluun ympäristökriisin ja talouden kytkösten kannalta olennaisia kysymyksiä.
Ilmastonmuutoksen hillitseminen on saanut mediassa aiempaa enemmän palstatilaa useiden huolestuttavien sääilmiöiden ja hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n viime vuoden lopulla julkaiseman raportin jälkeen. Raportissa esitetään toimenpiteitä ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 asteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan sekä peräänkuulutetaan ripeitä ja mittavia toimia päästöjen leikkaamiseksi. Ilmastonmuutoksen lisäksi luonnonvarojen ylikulutus sekä sukupuuttoaalto ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen uhkaavat muuttaa maapallon olosuhteet niin ihmisille kuin useille muille lajeille elinkelvottomiksi.
Vaikka suurin osa puolueista ja etujärjestöistä edelleen mieltää ympäristökriisiin vastaamisen toissijaiseksi suhteessa kansantalouden kilpailukykyyn, talouskasvuun, työllisyyteen tai julkiseen velkaan, on julkisessa keskustelussa voimistunut niiden ääni, jotka peräävät taloudellisen toiminnan ja sen mittareiden suhteuttamista ympäristön kestokyvyn asettamiin raameihin.
Ympäristökriisistä huolestuneiden puolueiden, asiantuntijoiden ja kansalaisten kesken näyttäisi vallitsevan melko laaja konsensus siitä, että elämämme edellytyksiä uhkaavan kriisin välttäminen edellyttää suurehkoja muutoksia energiantuotannossa, asumisessa, liikkumisessa, ruokavaliossa ja kulutustottumuksissa. Usein peräänkuulutetaan voimakkaampia poliittisia ohjaustoimia kohti hiilineutraalia tuotantoa ja kulutusta esimerkiksi verotuksen, tehokkaamman päästökaupan tai yhteiskunnan tukien kohdentamisen muodossa. Ajatellaan, että kunhan kaikki yhteiskunnan toiminnot saadaan vähähiiliseksi, elämäntapamme voi jatkua kutakuinkin ennallaan. Ihmiset asuvat energiapiheissä aurinkopaneelein varustetuissa älykodeissa, syövät lihaa vain juhlapäivinä, käyttävät sähköistettyä liikennettä, kuluttavat palveluita tai kierrätysmateriaaleista valmistettua tavaraa ja lentävät etelänlomalle paljon harvemmin kuin ennen. Yhä edelleen yritykset kilpailevat markkinoilla, pörssisijoittajat ja rahoituslaitokset käärivät voittoja ja ihmiset puurtavat hiilineutraalin kiertotalouden uusissa työpaikoissa.
Joissakin puheenvuoroissa kyseenalaistetaan myös talouskasvun tavoite, tai ainakin vaaditaan sen alistamista ekologisen kestävyyden tavoitteelle. Toistaiseksi ei ole olemassa näyttöjä siitä, että talouskasvu olisi riittävissä määrin kytkettävissä irti ympäristön tuhoutumisesta. Toisaalta ei myöskään ole poissuljettua, etteikö näin voisi tulevaisuudessa tapahtua, koska riittävän kunnianhimoisia ilmastotoimia ei ole vielä missään toteutettu. Kasvutavoitteita kritisoivat puheenvuorot eivät kuitenkaan usein mene kovin syvälle talouden rakenteisiin ja siihen, mitkä tekijät talousjärjestelmässä pakottavat ympäristön kannalta kestämättömään kilpajuoksuun.
Hankkeen tarkoituksena on kysyä: Missä määrin ympäristökriisin aiheuttaneet ongelmat ovat niin syvällä talousjärjestelmän rakenteissa, ettei kriisiin vastaaminen onnistu ilman että talousjärjestelmän perusteita muutetaan? Onko kapitalistinen markkinatalous tiukan sääntelyn avulla ohjattavissa ekologisesti kestävälle uralle ja jos ei, niin mitä vaihtoehtoisia tapoja järjestää taloutta on olemassa (niin mikro- kuin makrotalouden perspektiivistä)? Missä määrin talouden ohjaus ja sääntely jo itsessään tarkoittaa järjestelmän muutosta (ts. missä on talouden ohjauskeinojen ja järjestelmänmuutoksen raja)? Miten yhtäältä taloustiede ja toisaalta kokemukset erilaisista vaihtoehtoisista talousmalleista voivat tässä auttaa? Miten hyvinvointivaltion perustoiminnot ja ihmisten toimeentulo rahoitetaan, jos talous ei kasva ja verotettavien tulojen määrä laskee, tai jos talous järjestetään jollain uudenlaisella logiikalla? Miten ilmastotoimet toteutetaan sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla?
Toteutan puolen vuoden tutkimushankkeen kirjallisuuskatsauksen ja asiantuntijahaastatteluiden pohjalta. Työtäni tukee asiantuntijoista koottu ohjausryhmä, johon kuuluvat Markus Jäntti (kansantaloustieteen professori, Tukholman yliopisto), Jouko Kajanoja (VTT, dosentti, Helsingin yliopisto), Laura Koskinen (eduskuntasihteeri, Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä) ja Jukka Peltokoski (koulutustuottaja, KSL-opintokeskus).
Koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden maisteri (YTM). Tämän tutkimushankkeen ohella viimeistelen Tampereen yliopistossa suomalaisten puolueiden käymää perustulokeskustelua käsittelevää väitöskirjaani, jossa tutkin perustuloidean kehystystä erityisesti perustulon legitimiteetin näkökulmasta.
Johanna Perkiö
johanna.perkio@vasemmistofoorumi.fi
