
Muraali Cochabambassa. Muraalissa kuvataan Bolivian poliittisia kamppailuja.
Tänään on Boliviassa yleisvaalit. Maahan valitaan uusi presidentti ja varapresidentti, 130 kansanedustajaa ja 36 senaattoria. Presidentiksi pyrkii jo neljännelle kaudelleen istuva presidentti Evo Morales (MAS, Movimiento al Socialismo) ja hänen päävastustajansa on vuosina 2003-2005 presidenttinä toiminut Carlos Mesa (CU, Comunidad Ciudadana). Muita ehdokkaita on seitsemän, joista korkeimmalla on Óscar Ortiz, Bolivia sanoo ei -koalition (Bolivia Dice No) listalta.
Näissä vaaleissa on erityisen mielenkiintoista ja huolestuttavaa se, minkälainen polku on johtanut Moralesin ehdokkuuden mahdollistamiseen. Morales voitti kolme aiempaa presidentinvaalia yli 50 prosentin äänisaaliilla (kahdesti yli 60 %), jolloin toista äänestyskierrosta ei tarvittu. Edellisten presidentinvaalien jälkeen Morales julisti järjestävänsä kansanäänestyksen poistaakseen hänen hallituksensa aikana uudistetun perustuslain rajoitukset presidenttikausien määrälle. 21. helmikuuta 2016 järjestetyssä kansanäänestyksessä Moralesin kanta hävisi täpärästi, eikä äänestys antanut mandaattia poistaa rajoitteita presidenttikausille. Tästä huolimatta Moralesin ehdokkuus varmistettiin, sillä 2017 maan korkein oikeus päätti, että kausien rajoittaminen ja ehdokkuuden evääminen olisi loukkaus Moralesin ihmisoikeuksia kohtaan.
Moralesin hallinnosta, sen saavutuksista ja sen aiheuttamista pettymyksistä voisi kirjoittaa pitkästi. Morales on ollut presidenttinä 14 vuotta, pidempään kuin kukaan maassa aiemmin. Hallitus on saanut nauttia öljyn ja kaasun korkeista hinnoista, joista saaduilla tuloilla on rahoitettu tulonjako-ohjelmia. Köyhyys on vähentynyt dramaattisesti ja tulos asukasta kohden ovat kolminkertaistuneet. Viime vuosina köyhyys on tosin alkanut taas lisääntyä. Useat bolivialaiset ovat myös onnistuneet nousemaan alemmista luokista keskiluokkaan, kokoamaan omaisuutta ja kouluttautumaan paremmin kuin ennen.
Morales oli myös maan ensimmäinen alkuperäiskansaan kuuluva presidentti. Bolivian lukuisten alkuperäiskansojen asemaa on parannettu viimeisten 14 vuoden aikana huomattavasti: he ovat päässeet osaksi päätöksentekoa eri tasoilla. Moralesin hallitus on myös nostanut esille alkuperäiskansojen maailmanselityksestä kumpuavaa Vivir Bien (hyvä elämä)-ajattelutapaa, jossa maata ja luontoa tulee kunnioittaa ja elää sen kanssa sopusoinnussa. Morales on puhunut ilmastonmuutoksen vastustamisesta vaikuttavasti kansainvälisillä areenoilla ja Vivir Bien löytyy myös kirjattuna Bolivian perustuslakiin.
Ilmastonmuutoksen torjumista, ruokaomavaraisuutta ja ruokaturvaa ja alkuperäiskansojen oikeuksia edistävä poliittinen retoriikka on kuitenkin vuosien kuluessa muuttunut toisenlaiseksi käytännön poliittiseksi toiminnaksi. Suuret soijaa ym. tuottavat ylikansalliset yritykset ovat saaneet tavoitteitaan läpi ja Bolivian maataloutta on kehitetty omavaraisuuden sijaan vientipainotteiseksi muiden vientituloja tuoneiden luonnonvarojen korvaamiseksi. Moralesin on myös nähty pettävän lupauksiaan alkuperäiskansoille, sillä hän on edistänyt esimerkiksi ristiriitaista valtatietä TIPNIS-kansallispuiston ja alkuperäiskansa-alueen läpi. Alueella asuville metsää halkova tie ja vaara, että maata annettaisiin maatalouden käyttöön, olisi katastrofaalinen, sillä heidän elämäntapansa perustuu metsän kestävään käyttöön.
Sunnuntain vaalit ja ehdokkaiden mahdollisuudet
Ensi kertaa Moralesin ollessa ehdolla näissä vaaleissa voidaan mennä toiselle kierrokselle. Moralesin kannatus on gallupeissa ollut 30-44 prosenttia ja Mesa taas on saanut 22-33 prosentin kannatuslukemia. Muut ehdokkaat ovat kaukana kahden kärkiehdokkaan takana gallupeissa. Jos Morales voittaa joko 50 prosenttia tai vähintään 40 prosenttia äänistä ainakin 10 prosenttiyksikön erolla seuraavaksi ääniä eniten saaneeseen, hänet valitaan ensimmäisellä kierroksella. Tämän vuoksi Mesan kannattajat ja myös Mesa itse kampanjoivat sen puolesta, että muiden oppositioedustajien pitäisi jo ensimmäisellä kierroksella antaa äänensä Mesalle, jotta Morales ei voittaisi ensimmäisellä kierroksella. Osan ehdokkaista on myös spekuloitu olevan asetettu juurikin sen vuoksi, että muiden ehdokkaiden äänimäärä veisi ääniä pois Moralesin päävastustajalta ja antaisi Moralesille paremmat mahdollisuudet voittaa. Joidenkin lähteiden mukaan on myös todennäköistä, että Moralesin taustajoukot väärentäisivät äänestystulosta niin, että toista äänestyskierrosta ei tarvita.
Morales näyttäytyy hyvin huonossa valossa kansainvälisen median uutisoinnissa. Elo- ja syyskuun laajat metsäpalot ja hallituksen haluttomuus toimia kansallisen hätätilan julistamiseksi on myös laskenut hänen kannatustaan, mutta ei kuitenkaan dramaattisesti. Joka tapauksessa Moralesilla on kuitenkin Boliviassa edelleen vankka kannattajakuntansa, joka ei enää halua palata aikaan ennen Moralesia.
Moralesin vastaehdokas Carlos Mesa muistetaan puolestaan hänen journalismi- ja kirjoittajauransa ohella hänen n. 1,5 vuotta kestäneestä presidenttikaudestaan ennen Moralesin valtaannousua. Hänen lyhyt kautensa alkoi hänen noustuaan varapresidentin paikalta toimeen presidentin erottua maan kaasuvarojen yksityistämissuunnitelmia vastustaneiden protestien väkivaltaisen tukahduttamisyritysten jälkeen. Mesa oli irtisanoutunut hallituksesta väkivaltaisuuksien vuoksi, mutta piti varapresidenttitittelinsä, mikä on nähty sekä hallituksen pettämisenä että omille periaatteilleen uskolliselta ratkaisulta. Mesan kautta dominoivat myös Boliviassa velloneet massaprotestit ja niiden jatkumisen uhka ja mahdolliset ratkaisut niiden lopettamiseksi. Hänen aikainen hallituksensa ei kuitenkaan saanut paljon aikaan ja hän erosi presidenttiydestä toukokuussa 2005. Hänet nähdään Bolivian viimeisenä uusliberalistisen aikakauden presidenttinä.
Ulkomaisissa medioissa puhutaan vähän siitä, mitä Carlos Mesa lupaa, jos hän pääsee valtaan ja uutisointi on keskittynyt enemmän Moralesin valtakauden onnistumisiin ja epäonnistumisiin. Mesa ei olekaan tarjonnut selkeää vaihtoehtoa Moralesin talous- ja sosiaalipolitiikalle, vaikka hän on ilmaissut vastustavansa mm. Moralesin antidemokraattisia pyrkimyksiä, metsäkatoon johtanutta politiikkaa ja maankäyttöoikeuksien jakopolitiikkaa. Mesa on kuitenkin hengeltään enemmän (ja avoimemmin) Moralesia yksityisyrityksiä tukeva ehdokas, ja hän tukee täysin Santa Cruzin alueella vallitsevaa suurmaataloustuotantoa, joka suuntautuu erityisesti vientiin. Mesa myös nähdään valkoisen eliitin edustajana, eikä hänen uskota tekevän köyhiä hyödyttävää politiikkaa.
Vaaleja leimaa epävarmuus: pelot Moralesin valtakauden ikuisesta jatkumisesta, nuorten äänestäjien päättämättömyys ehdokkaastaan, vaalivilpin mahdollisuus ja se, mitä vaalien jälkeen seuraa, kuka valtaan valitaankin. Monet näkevät vaalit valintana demokratian ja epädemokraattisen kauden jatkumisen välillä, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Morales on taannut pitkän kauden, jonka jatkuvuudesta ja taloudellisesta suunnasta monet bolivialaiset ovat hyötyneet. Bolivia on alueen eniten kasvava talous, mutta siihen voi tulla muutos raaka-aineiden hintojen alennuttua ja yleisten talousnäkymien huononnuttua. Nähtäväksi jää, kenen huomaan äänestäjät maansa haluavat antaa seuraavaksi viideksi vuodeksi.