Kulttuurintutkija Roi Partanen on palannut Vasemmistofoorumille, tällä kertaa tutkimaan vasemmistokonservatismia erityisesti Saksan tilanteen näkökulmasta.
”Tutkimukseni käsittelee vasemmistokonservatismia Sahra Wagenknechtin poliittisen ajattelun kriittisen diskurssianalyysin kautta”, Partanen kertoo. Wagenknecht on ollut pitkään merkittävä poliitikko saksalaisessa Die Linke -vasemmistopuolueessa, mutta puolueen sisäiset erimielisyydet johtivat hänen eroonsa ja puolueen jakautumiseen.
Tammikuussa 2024 hänen johdollaan perustettu puolue Bündnis Sahra Wagenknecht on kasvanut nopeasti ”vasemmistokonservatiivisena” vaihtoehtona Die Linken edistysmieliselle politiikalle. ”Haastan tutkimuksessani vasemmistokonservatismin varteenotettavuuden luokkaperusteisena, eettisenä ja johdonmukaisena poliittisena liikkeenä”, Partanen toteaa.
Politiikan tutkimuksessa on usein jaoteltu puolueita nelikenttään, jonka toisena ulottuvuutena on vasemmisto-oikeisto-jako, toisena konservatiivi-liberaali. Suomalaisen puoluepolitiikan nelikentässä vasen yläreuna on varsin tyhjä, sillä vasemmistokonservatiivista puoluetta ei Suomessa ole.
”Tällaisissa tutkimuksissa on havaittu, että vasemmistolaista talouspolitiikkaa ja konservatiivisia arvoja yhdistäville puolueille olisi olemassa kysyntää”, Partanen summaa. ”Tämä ajattelu on kuitenkin hyvin kapeaa ja pohjautuu latautuneeseen käsitykseen vasemmistolaisuudesta, joka nähdään ainoastaan talouspoliittisen linssin läpi. Tosiasiassa erilaiset ulottuvuudet kietoutuvat toisiinsa, ja myös kulttuurilla on aineellinen ulottuvuus.”
”Talous ja kulttuuri nähdään toisistaan erillisinä tasoina, jolloin esimerkiksi erilaisten sosiaalisen syrjinnän muotojen aineellisuutta on vaikea hahmottaa. Kukaan ei kiistä luokan olevan resurssikysymys, mutta vähemmistöjen ongelmat esitetään usein kulttuurikysymyksinä. Talouden ja kulttuurin erottaminen toisistaan johtaa tällöin unohtamaan, miten keskeinen merkitys aineellisuudella on myös vähemmistöjen oikeuskysymyksissä. Esimerkiksi kansallisuus, etnisyys ja sukupuoli määrittävät, minkälaisiin taloudellisiin, sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin resursseihin ihmisillä on pääsy”, Partanen valottaa.
Saksalainen keskustelu eroaa suomalaisesta siinä, että täällä vasemmistolaista talouspolitiikkaa ja konservatiivisia arvoja ovat yhdistäneet oikeistoon asemoituvat puolueet. Varsinaisen vasemmistokonservatiivisen liikkeen muodostumisesta ei näy merkkejä.
”Perussuomalaiset flirttailivat ennen Halla-Ahon aikakautta vasemmistolaisena pidetyn talouspolitiikan kanssa, samalla kun avoimesti fasistinen Sinimusta liike ajaa tarkoituksenmukaisesti vasemmistolaiselta vaikuttavaa talouspolitiikkaa”, Partanen kertaa. ”Oikeistolainen identiteettipolitiikka sopii kuitenkin huonosti yhteen edistyksellisen ajattelun kanssa, sillä nationalismia ja yhtenäistä identiteettiä korostava konservatismi ohjaa erottelemaan ja syrjimään, kun tarvitaan erot ylittävää solidaarisuutta. Tutkimukseni on puheenvuoro tällaisia nollasummapelejä vastaan. Pyrin innostamaan ja varustamaan vasemmistolaista universalismia, joka kehystää sorrettujen edun avaimeksi kaikkien vapautumiseen.”
