Ei loppunut velkaantuminen, ei tullut 100 000 uutta työpaikkaa, eikä saatu euron bensaakaan. Sen sijaan otettiin enemmän velkaa kuin koskaan ennen, saatiin 100 000 uutta työtöntä. leikkaukset ja energiakriisi.
Oikeistohallituksen tuoreempien lupausten mukaan velkalaiva kääntyy kuitenkin hetkenä minä hyvänsä ja tunnelin päässä näkyy jo valoa. On orastavaa kasvua, datakeskusinvestointeja ja varovaista optimismia.
Vaikka politiikan syksy on vasta alkamassa, vaalikevät käy jo kuumana. Pelin vihelsivät käyntiin kokoomus ja perussuomalaiset, jotka lähtivät laulamaan tarinaa orastavasta kasvusta. Tarina rakennettiin parin pankin kvartaaliennusteen, Orpon teatraaliseen paperinheilutuksen A-Studiossa ja kokoomuksen graafikon “vahingon” varaan. Itse kasvuennusteet nojaavat vientiin, puolustusmenojen kasvuun ja datakeskusbuumiin.
Mitä orastavaan talouskasvuun tulee, Suomen Pankki korjasi jo kasvuennustettaan alaspäin, Orpon heiluttelema paperi paljastui tilastokikkailuksi, kokoomuksen graafikon virhe oli ilmeisen tahallista vaalipropagandaa ja verohallinnon pääjohtajan mukaan datakeskukset ovat valtiontaloudelle jopa haitallisia. Ja vaikka valtiovarainministeriö lupaakin talouskasvua, Sorsa-säätiön tutkimusraportti paljasti hiljattain ministeriön ennustaneen viimeiset 15 vuotta väärin.
Samaan aikaan Iranin konflikti ei näytä loppumisen merkkejä, AI-kupla herättää epävarmuutta, eikä energiakriisi ei ole kadonnut minnekään. Uutiset markkinoilta eivät lupaa syksyksi hyvää ja super el niño uhkaa ajaa maailman energiakriisin lisäksi ruokakriisiin. Suomen orastava kasvu on siis hataralla pohjalla.
Vaikka talous on edelleen heikossa hapessa, käytännössä kaikki puolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta ovat sitoutuneet kurjistavaan talouspolitiikkaan ja lähtevät vaaleihin leikkauslistoin. Luvassa on siis jälleen velkalaivoja, yhteisiä talkoita ja kipeitä päätöksiä keskellä globaalia epävarmuutta. Ei elvytystä tai investointeja tulevaisuuteen.
Ja koska kukaan ei halua lähteä vaaleihin rehellisesti veroja korottaen tai leikkaukset etukäteen ilmoittaen, luvassa on höttöpuhetta mielikuvin, talouspoliittista tuubaa ja moraaliargumentteja, joiden pohja on enemmän ideologinen kuin tieteellinen.
Otetaanpa esimerkiksi hallituksen suhmuroima velkajarru, joka naulaa tulevankin hallituksen sopeutuksiin ja alijäämäkierteeseen. Tehdessäni Yhteiset talkoot -sarjaa kysyin kaikilta haastateltavilta velkajarrun järkevyydestä ja vastaus oli suht sama: ei mitään järkeä.
Useat myös nostivat esille ideologisen aspektin: velkaantumista ei koskaan todella haluttu saada kuriin, vaan tehdä luokkapolitiikkaa rikkaita sekä omia etujärjestöjä suosien, leikata hyvinvointivaltiosta ja myydä edelleen julkisia palveluja.
Suomen talouspoliittinen keskustelu elää velkapeikoista, mielikuvista ja tarinoista. Moraaliargumenteista, joita myydään kansalaisille argumentein, jotka perustuvat enemmän tunteeseen kuin järkeen.
Leikkaamme hyvinvoinnista säilyttääksemme hyvinvoinnin. Saastutamme, koska ilman kasvua ei ole palveluja ja annamme rikkaille, koska näin rikkaudet jotenkin taianomaisesti valuvat köyhemmille. Meillä elää vahvasti mielikuva, että julkinen on ongelma, yksityinen tehokkaampi, verotus on varkautta ja velat pitää aina maksaa – jopa valtiona.
Velka on hieno esimerkki siksikin, että Suomessa velkakeskustelu korostuu poikkeuksellisen paljon, jopa siinä määrin, että se näyttää ulkoa päin hieman huvittavalta, vaikka Suomi on Euroopan sisäisessä vertailussa vähän velkaantunut maa.
Miten talouspuhe sitten saataisiin rehellisemmäksi? Ensinnäkin tarvitaan todellisia vaihtoehtoja ehdottomille valinnoille, sosialistisempaa politiikkaa, joka huomioi aikamme murrokset ja moniäänistä talouskeskustelua. Tässä poliitikoilla ja medialla, mutta myös kansalaisyhteiskunnalla, on merkittävä rooli.
Taloudessa ei ole yhtä totuutta: on aina vaihtoehtoja. Meidän pitäisikin muuttaa näkökulmaa, kenen ehdoilla politiikkaa tehdään: markkinoiden vai ihmisten ja elonkehän? Yhteiset talkoot -sarja sukeltaa näihin talouden myytteihin, siihen, miten ne meitä sekä politiikkaamme ohjaavat ja miten niistä päästäisiin kohti rehellisempää talouspuhetta.
Ottakaa sarja siis seurantaan, sillä toisenlainen politiikka ei ole vain mahdollista vaan pakollista.
Katso Yhteiset Talkoot -sarjan ensimmäinen osa “Onko rahat loppu?” täältä.
