Suomessa on ollut aikojen saatossa paljon lyhytaikaisia hypetyksiä ja boomeja, joista on jäänyt käteen tyhjiä toiveita, kaatuneita yrityksiä ja lahoavaa infraa. Padelboomin aikana rakennettiin lukuisia padelhalleja, jotka sittemmin ajautuivat konkurssiin tai jäivät tyhjilleen. Aiemmin squashhalleja rakennettiin samalla innolla.
Datakeskuksista lupaillaan nyt monelle pikkukunnalle pelastusta. Datakeskukset ovatkin padel- ja squashhalleja käyttökelpoisempia. Koko moderni yhteiskuntahan perustuu kuitenkin dataan; jo ennen tekoälyä datakeskuksia tarvittiin internetin ja muiden tietoyhteiskunnan peruspilareiden pyörittämiseen.
Moderni datakeskusboomi kuitenkin on ehdottomasti kytköksissä tekoälyyn. Tekoälyn vauhdilla etenevä kehitys vaatii sellaisia määriä laskentatehoa, että aiemmat käyttötarkoitukset jäävät jälkeen. Tekoäly-yhtiöt lupaavat yhä merkittävämpiä ja siten myös laskentatehoa vaativampia käyttötarkoituksia.
Suomi onkin lähtenyt datakeskusboomiin mukaan innolla. 5. lokakuuta julkaistussa Ylen jutussa ilmoitettiin, että Suomessa on julkistettu tänä vuonna 60 datakeskushanketta – enemmän kuin yksi viikossa. Pikkukunnille lupaillaan datakeskuksista työpaikkoja ja kansantaloudelle rahaa. Suomi katsotaan datakeskuksille hyväksi sijainniksi muun muassa viileiden olosuhteiden ja laajan pinta-alan takia.
Datakeskuksia ei oteta kaikissa piireissä vastaan ilonhuudoin. Monia arveluttavat hankkeiden ympäristövaikutukset, toiset eivät luota lupauksiin työpaikoista. Kolmannet pelkäävät sähkönkulutuksen kasvamista, neljännet suhtautuvat koko tekoälyyn vihamielisesti turhana valeuutisten ja tekoälyslopin generaattorina. Suureellisten lupausten saattelemat Muhoksen ja Kajaanin datakeskusprojektit pistettiin jo LVV:n toimesta jäihin ympäristöselvitysten takia.
Datakeskukset, kuten monet muutkin ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan näin läheisesti liittyvät asiat, ovat kimurantti kysymys. Sähkönkulutus- ja ympäristöargumentteihin on vasta-argumentteja – luonnollisesti etenkin tekoälyä kehittävillä yhtiöillä itsellään. Kaikki tekoälyn tuottama materiaali ei ole pelkkää sloppia: monet ihmiset käyttävät tekoälyä osana työtään sujuvasti jatkuvasti ja saavat siitä konkreettista hyötyä.
Kuitenkin sekä myönteisiin että kielteisiin kannanottoihin tekoälystä pätee se, että niissä ei seurata laajempaa poliittista ja ideologista kontekstia, jossa tekoälykehitys tapahtuu. Yhä useammat tekoälyasiantuntijat, mukaan lukien suuryrityksissä työskentelevät, ovat vaatineet tekoälykehityksen hidastamista tai jopa pysäyttämistä, koska pelkäävät tekoälyn riskien olevan liian suuria.
Vaikka nämä tuomittaisiin vain hypeksi, suhtautuminen tekoälyyn on silti kyselyissä kasvavissa määrin kielteinen: Reuters/Ipsos-kyselyssä 55 % amerikkalaisista kannattaa tekoälykehityksen hidastamista, vain 13 % vastustaa sitä.
Puheille ja mielipiteille löytyy poliittisesta maailmasta myös katetta: senaattori Bernie Sanders on nostanut esiin tekoäly-yhtiöitä johtavien teknoparonien ihmisvihamielistä ajatusmaailmaa ja asettunut laajemmin tekoälykehityksen pysäyttämisen taakse. Syyskuun alussa Sanders ja edustaja Greg Casar toivat kongressiin lakiesityksen supertekoälyn kieltämisestä ja tekoälyn pysäyttämisestä.
Datakeskusten rakentamisen voisi oikeuttaa se, jos tekoälykehitystä hallitsisi suomalainen tai eurooppalainen demokraattinen hallinto amerikkalaisten suuryritysten sijaan. Käytännössä Eurooppa on kuitenkin tekoälykehityksessä niin lapsenkengissä, että Suomenkin datakeskusten kannattavuuteen vaikuttaa ennen kaikkea amerikkalainen politiikka. Jos demokraatit saavuttavat marraskuun 2026 välivaaleissa murskavoiton, voi Sandersin ja Casarin lakiesitys saada uutta pontta alleen.
Vaikka näin ei kävisi, presidentti Trump itse vastikään ärähti Googlen datakeskushankkeista Suomessa, haluten ne mieluummin Amerikkaan. Trump on ollut vahvasti tekoälykehityksen puolella ja vastustanut pysäytysvaatimuksia – mutta hänen tiedetään myös operoivan TACO (Trump Always Chickens Out, Trump jänistää aina) -prinsiipillä, ja iso tappio voisi saada Trumpinkin miettimään politiikkansa suuntaa tällaisten kysymysten suhteen radikaalisti uudelleen.
Vaikka tekoälyboomi talouselämässä jatkuisi, politiikalla on edelleen talouteen omat merkittävät vaikutuksensa. Pandemian aikaan koko talouselämä saatiin nopeasti kiinni ja yhtä nopeasti auki – markkinoiden vapaus osoittautui kuvajaiseksi politiikan mahdin edessä. Samanlaiset poliittiset lainalaisuudet voivat päteä myös tekoälykehitykseen.
Jos tekoälykehitykselle laitetaan valjaat tai se pysäytetään kokonaan, datakeskukset tuskin jäävät squashhallin rooliin. Datan rooli yhteiskunnassa jatkuu entisenlaisena, ja nykyisen kaltaisillekin tekoälyille löytynee käyttötarkoituksensa.
Monessa datakeskuslupauksiin luottaneessa kunnassa pää voi hyvinkin jäädä vetävän käteen. Kuntapäättäjillä on oikeus vaatia avoimuutta, tietoa suunnitelmista, pohtia itse datakeskuslupausten pitävyyttä – ja tehdä sitten asioista omat johtopäätöksensä.
