Tekoäly ja maailmanloppu ovat taas kerran tuore teema. Vastikään myös OpenAI:lla työssä ollut, toisen alan kärkiyhtiö Anthropicin turvallisuusosaston johtaja Jason Coxon ilmoitti Twitterissä eroavansa tehtävistään, koska uskoo kehityksen kohti ihmiseen verrattuna ylivertaista tekoälyä olevan liian nopeaa ja uskoo tällaisen tekoälyn muodostavan merkittävän vaaran ihmiskunnan selviämiselle ilman sukupuuttoa. Coxonin twiittiketjun ensimmäinen twiitti on tätä kirjoitettaessa nähty 150 miljoonaa kertaa.
Vastaavanlaisia varoitteluita on tullut tekoäly-yhtiöissä toimineilta tahoilta aiemminkin. Niiden johtajatkaan eivät vaikuta aina tietävän, miten suuri on tarkalleen heidän tuotteidensa aiheuttama ”X-risk” – eXtinction risk, uhka ihmiskunnan tuhoutumisesta. Kuitenkin Coxonin varoitus on saanut aivan uudenlaista mediahuomiota. ”Tekoäly voi tappaa meidät kaikki”, varoittaa alan huippututkija”, otsikoi Helsingin Sanomat.
Itsekin olen Kansan Uutisissa puhunut tuomiopäivällä ja Skynetillä pelottelusta, tällöin lähinnä siitä näkökulmasta, onko kyse eräänlaisesta hypen muodosta. Coxonin ulostuloa ei kuitenkaan voi tuomita pelkäksi hypeksi. Heinäkuussa tapahtui ns. ”Hugging Face-tapaus”, jossa paljastui, että itsenäisesti toimivat tekoälyagentit olivat hakkeroineet valtuuttamatta erilaisia järjestelmiä ja myös itsenäisesti koordinoineet toimintaansa toistensa kanssa, vaikka niitä oli erikseen yritetty estää tekemästä näin.
Jo ennen HuggingFace-tapausta tekoälyn kehittäjät ovat olleet vauhdista huolissaan. Bloombergin mukaan OpenAI:n Sam Altman on valmis hidastamaan tekoälyn kehitystä – kunhan vain muutkin tekoäly-yhtiöt olisivat valmiit toimimaan samalla lailla. Erilaisia nimienkeräyksiä ja manifesteja superälyn laatimisen pysäyttämisestä on pilvin pimein, esimerkkinä monen tärkeän alan kehittäjän, kuten esimerkiksi Geoffrey Hintonin ja Yoshua Bengion, alan huippunimiä hekin, eri liberaali- ja konservatiivivaikuttajien kanssa allekirjoittama Superintelligence Statement. Kuten HS uutisoi, heinäkuussa yli 1300 tekoälykehityksen ammattilaista on myös vaatinut kehityksen hidastamista. Vastikään Piilaaksossa tekoälytyöntekijät järjestivät jopa mielenosoituksen tekoälykilpailun pysäyttämiseksi.
Siitä, mitä pitäisi tehdä, siis puhutaan paljon. Ehkä tärkeämpi kysymys kuitenkin on, miten tämä saadaan aikaan? Valtion säätelyllä? Hyvin usein tällaisia ongelmia pyritään ratkaisemaan siten, mutta tekoälyn, kuten myös esimerkiksi ydinaseiden, kohdalla säätelyn pitäisi olla maailmanlaajuista, koska se on jo nyt osa valtioiden uutta kylmän sodan asevarustelua, etenkin Yhdysvalloissa ja Kiinassa.
Ydinaseita saatiin ensimmäisen kylmän sodan aikana vähennettyä, mutta ei kokonaan tuhottua – ja yksikin pahantahtoiseksi tulkittava superäly, joka pääsee esimerkiksi kyseisiin ydinaseisiin, voisi olla liikaa. Trumpin hallinnolta tuskin on luvassa tekoälyn säätelyä vaan pikemminkin kiihdytystä. Olisivatko demokraatitkaan lopulta Yhdysvalloissa sen parempia? Onko sellaista mielenosoitusta keksittykään, joka vaikuttaisi Kiinan autokraatteihin?
Kun työntekijät ovat halunneet pysäyttää jonkin kehityskulun, he ovat yleensä järjestäytyneet ammattiliitoksi. Yksittäisten työntekijöiden eroamiset, etenkin merkittävässä asemassa olevien, voivat toki saada mediahuomiota, mutta käytännössä aikaan saadaan silloin, kun työntekijät eivät eroa – vaan menevät lakkoon.
Piilaakson työntekijät voivat uskaltautua marssille, mutta liittoja kohtaan teknologia-alalla on perinteisesti tunnettu syvää epäluuloa etenkin Amerikassa. Viime aikoina koodareiden järjestäytymisestä on ollut merkkejä, mutta silti alalla vallitsee laajalti ns. Kalifornian ideologia, joka kannustaa individualismiin ja libertaristiseen ajatteluun. Jokainen ei kuitenkaan voi olla oman onnensa seppä ihmiskuntaa uhkaavien kriisien edessä, oli kyse sitten ilmastonmuutoksesta, pandemioista tai tekoälystä.
Jos vanhoista ennakkoluuloista ei siltikään päästä tarpeeksi nopeasti eroon, järjestäytymistä tarvitaan muillakin aloilla. Datakeskuksia ei kenties tarvitse pommittaa valtioiden toimesta, kuten tekoälykeskustelua jo 00-luvulla aloitellut Eliezer Yudkowsky on, ehkä trollauksen omaisesti, ehdottanut; niiden työntekijöillä olisi järjestäytyneenä merkittävää valtaa vaikuttaa keskusten toimintaan rauhanomaisemminkin työnsä pysäyttämällä. Tekoälytalous tarvitsee edelleen fyysistä taloutta rinnalleen, ja jokaisessa toimitusketjun osassa piilee myös vastarinnan muotoja, jos ne tarpeellisiksi katsotaan.
Silloinkin, jos emme puhu koko maailman uhasta, monen ihmisen työpaikat ja työelämä ovat vaakalaudalla, joko katoamassa tai dramaattisen, ennalta arvaamattoman muutoksen edessä. Tuhoutui maailma tai ei, tekoälyyn liittyvät kysymykset ja poliittiset kamppailut lienevät siis läsnä myös tulevaisuudessa, oli kyse sitten algoritmien käytöstä työpaikoilla, datakeskuksien sijoittamiseen liittyvistä kysymyksistä tai tekoälystä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannossa.
Tarvitaan työtä, tutkimusta – ja tekoja. Ennen kaikkea tarvitaan tahoa, joka on valmiina sanomaan liian nopeasti etenevälle kehitykselle ”ei”, ja varmistamaan, että esimerkiksi Altmanin spekulaatio kehityksen hidastamisesta riskien välttämiseksi ei jää vain spekulaation tasolle. Kyseisellä taholla pitää myös olla tarpeeksi lihasta antamaan sanomalleen pontta, ja sen pitää voida toimia säätelyä yleensä tekevien valtioiden turvallisuus- ja talouspoliittisista intresseistä riippumatta.
Sellainen voisi olla ammattiliike, onhan sillä jo vuosisatainen kokemus siitä, miten yritetään saada toinen ihmisen täysin hallitsemattomissa oleva kokonaisuus, kapitalismi, toimimaan inhimillisemmin.
