Vastikään suomeksi ilmestynyt Nicholas Shacksonin Aarresaaret-kirja (Into Kustannus, alk. Treasure Islands, 2011) on tervetullut lisä Suomessakin käynnistyneeseen keskusteluun veronkierrosta ja veroparatiiseista. Kepa ry, Into Kustannus, Eduskunnan Attac ja Tax Justice Network järjestivät Eduskunnan Kansalaisinfossa kirjan ympärille seminaarin, jossa paneuduttiin kansainvälisen verotuksen ongelmiin sekä Suomen näkökulmasta että globaalilla tasolla.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) totesi avauspuheenvuorossaan pelkän kehitysavun olevan riittämätön ratkaisu kehitysmaiden ongelmiin. Hän nimesi kaksi tekijää, joihin puuttumalla voitaisiin aidosti puuttua kolmannen maailman köyhyyttä ylläpitäviin rakenteisiin: asevarustelun ja veronkierron suitsiminen. Tuomiojan mukaan Suomen nykyisessä hallitusohjelmassa otetaan ennennäkemättömän selkeästi kantaa veroparatiisien sulkemiseen, globalisaation hallintaan ja finanssitransaktioveron käyttöönottoon. Hänen mielestään erilaisille sääntelyn muodoille on nyt ”poliittinen momentum”: asioita voitaisiin edistää Euroopan Unionin tasolla, mikä saattaisi johtaa myös kansainvälisiin ratkaisuihin.
Toiminnanjohtaja Moses Kulaba tansanialaisesta Agenda Participation 2000 –järjestöstä toi keskusteluun kehitysmaan perspektiivin. Kansainväliset suuryritykset ovat mielellään investoineet esimerkiksi maan kaivosteollisuuteen, mutta voitot ovat valuneet aivan muualle verosuunnittelun kautta. Hyöty Tansanialle jää minimaaliseksi.
Talouselämässä 8.6. julkaistu artikkeli Stora Enson verosuunnittelusta antoi aiheen tilaisuuden lopun paneelikeskustelulle, jossa olivat mukana jutun kirjoittamiseen osallistunut Matti Ylönen, Sami Laaksonen Konserniverokeskuksesta sekä Lauri Peltola Stora Ensosta. Talouselämän jutussa paljastettiin, miten Stora Enso välttelee veroja kierrättämällä sellun hollantilaisen tytäryhtiönsä kautta. Ylösen laskelmien mukaan tässä kuviossa Suomelta on jäänyt saamatta yli 40 miljoonan euron verotulot. Jutussa haastatellun asiantuntija Marjaana Helmisen mukaan systeemissä ei ole mitään kummallista eikä se yllättänyt häntä laisinkaan: samanlaisia järjestelmiä hyödyntävät useat suomalaiset yhtiöt. Tällaiseen toimintaan on myös verottajan vaikea puuttua.
Laaksonen huomautti, että Suomen lainsäädäntö torppaa räikeimmän veronkierron tehokkaasti, sillä se estää holding-yhtiöiden perustamisen EU:n ulkopuolelle. Laaksosen mukaan niin kutsuttu siirtohinnoittelu kansainvälisten yhtiöiden sisäisessä liiketoiminnassa on monikansallisille konserneille normaalia ja jopa välttämätöntä. Toki siirtohinnoittelua voidaan käyttää verosuunnittelussa, mutta tällaista suunnitteluahan me kaikki teemme, Laaksonen muistutti. Siirtohinnoitteluun liittyvissä ongelmissa onkin hänen mukaansa usein kyse tulkinnasta, ja niitä pystytään ratkomaan lainsäädännön keinoin. Lisäksi päänvaivaa tuottaa terminologian epäselvyys: ei ole olemassa selkeitä sääntöjä, milloin tulisi puhua veroparatiisista, million alhaisen verotuksen maasta. Siinä missä Kepan Eva Nilsson huomautti ison osan veroparatiiseista sijaitsevan Euroopassa, Laaksonen kyseenalaisti näiden maiden veroparatiisistatuksen ylipäätään.
Stora Enson Peltolan mukaan Talouselämän juttu oli “varmasti hyvässä tarkoituksessa tehty, mutta sen luvut olivat päin honkia”. Yhtiö saakin julkaista juttuun vastineen. Peltolan mukaan juttu perustuu olettamuksiin ja jossitteluun. Ylönen perusteli jutun kirjoittamista muun muassa sillä, että sen kautta lukijat saisivat mahdollisuuden hahmottaa monikansallisten yhtiöiden verosuunnittelua ja sitä, miten yrityksiltä saadut verotulot rapautuvat.
Panelistit Kansalaisinfossa: vasemmalta Sami Laaksonen, Eva Nilsson ja Matti Ylönen.
