Rasismi ja kapitalismi kietoutuvat yhteen ja vahvistavat toisiaan tavalla, josta Suomessa ei ole puhuttu riittävästi.
Ajatuspaja Vasemmistofoorumin julkaisema raportti Rodullinen kapitalismi – Rasismi ja kapitalismi suomalaisessa yhteiskunnassa täyttää keskustelun aukkoja ja avaa uusia näkökulmia ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin. Raportin ovat kirjoittaneet väitöskirjatutkijat Eero Lipponen ja Uurika Laine. Lue raportti täältä.
Lipponen toteaa havahtuneensa muutama vuosi sitten siihen, miten suomalaisessa poliittisessa keskustelussa rasismi näyttäytyy usein yksittäisinä sanoina tai ilmiöinä, ei rakenteellisena koko yhteiskunnan läpäisevänä kysymyksenä. ”Ennen eduskuntavaaleja ja niiden jälkeen puhuttiin jatkuvasti siitä, ovatko jotkin perussuomalaisten kansanedustajien ulostulot rasistisia vai eivät. Samaan aikaan kun keskustelu rasismista keskittyi yksittäisiin ulostuloihin, niin laadittiin kuitenkin hallitusohjelmaa, jonka tarkoituksena on ollut hyvinvointivaltion purkaminen, työläisten kurittaminen ja maahanmuuttajien aseman heikentäminen”, hän toteaa.
Tämä niin kutsuttu liberaali antirasistinen ajattelutapa johtaa rasismin yksilöllistymiseen. ”Sen sijaan rodullisen kapitalismin näkökulmasta rasismi ei ole vain yksittäisiä ennakkoluuloja tai vihapuhetta, vaan se kietoutuu siihen, miten työtä, toimeentuloa, hyvinvointia ja ihmisarvoa yhteiskunnassa järjestetään ja arvotetaan”, Laine kuvaa.
Yksi raportin tärkeimmistä havainnoista onkin, että rasismi ymmärretään Suomessa yhä liian kapeasti. ”Huomio kiinnittyy helposti yksittäisiin rasistisiin ulostuloihin, vaikka samalla paljon arkisemmat ja rakenteellisemmat mekanismit – esimerkiksi maahanmuuttopolitiikka, työmarkkinoiden eriarvoisuus tai sosiaaliturvan leikkaukset – voivat tuottaa hyvin konkreettisia ja epäoikeudenmukaisia eroja ihmisten elämään”, Laine tiivistää. Lipponen huomauttaa rasismin läpäisevän globaalin kapitalismin rakenteet, mikä tekee siitä nykypolitiikan ydinkysymyksen. ”Esimerkiksi maailmanlaajuinen rajajärjestelmä toimii mekanismina, jolla työläisten palkat globaalissa etelässä pidetään matalina ja maahanmuuttajista saadaan halpatyövoimaa”, hän avaa.
Tutkijat huomauttavatkin rasismin normalisoituneen suomalaisessa yhteiskunnassa paitsi siksi, että rasistiset puheet ovat entistä yleisempiä, myös siksi, että toteutetulla politiikalla on rodullistavia vaikutuksia. ”Hallituspuolueet ovat toteuttaneet esimerkiksi talouskuripolitiikkaa, joka kohdistuu kaikkein voimakkaimmin haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin – usein juuri ei-valkoisiksi rodullistettuihin”, Laine toteaa. ”Ja tässä rinnalla sitten toimivat rasistiset asenteet ja diskurssit, jotka pyrkivät väittämään, että työttömyys, köyhyys tai huono-osaisuus riippuisi yksilön omista ponnisteluista.”
Lipponen ja Laine peräänkuuluttavat vasemmistolta nykyistä päättäväisempää kapitalismin ja rasismin yhteen kietoutumisen huomiointia politiikassa. ”Tälläkin hallituskaudella vasemmistopoliitikot ovat analysoineet perussuomalaisten aiheuttamia ’rasismikohuja’ eräänlaisina sirkustemppuina, joiden avulla suomalaisten huomio käännetään pois leikkauspolitiikasta”, Lipponen toteaa. Laine huomauttaakin, miten vasemmistolaiset poliitikot usein puhuvat taloudellisesta eriarvoisuudesta ja luokasta irrottamalla ne niiden rodullisista ulottuvuuksista. ”Ehkä tärkein kysymys vasemmistolaisen vastarinnan kannalta onkin se, miten voidaan rakentaa sellaista politiikkaa, joka tunnistaa ihmisten erilaiset asemat ja risteävät erot ilman, että kamppailut eriytyvät täysin toisistaan. Vastarinnan pitäisi ehdottomasti kyetä yhdistämään antirasismi ja talouspolitiikan kritiikki.”
Kuva: Karissa Laine
