Talouden suunnittelua pidetään usein vain sosialististen yhteiskuntien ominaisuutena, eikä nähdä, että myös kapitalismissa niin toimitaan koko ajan.
Ajatuspaja Vasemmistofoorumin raportissa Talouden demokratisoinnin puolesta – Vasta-argumentteja ja demokraattisia vaihtoehtoja kapitalismille peräänkuulutetaan talouden suunnittelun demokratisoimista ja ihmisten laajempaa päätösvaltaa siihen. Raportin on kirjoittanut Niilo Grönqvist. Lue raportti täältä.
Raportissa argumentoidaan feministiseen standpoint-teoriaan pohjaten taloutta koskevan päätöksenteon olevan tiedollisesti sitä parempaa, mitä demokraattisempaa se on. ”Standpoint-teoria argumentoi tieteen olevan laadukkaampaa, kun tieteen tekijät tulevat erilaisista taustoista”, Grönqvist summaa. ”Laajennan tutkimuksessani tämän väitteen koskemaan myös taloutta: jos päättäjät tulisivat mahdollisimman laajalta pohjalta, voisi taloudellinen päätöksenteko olla ihmisille parempaa.”
Grönqvistin tutkimuksesta tekee erityisen ajankohtaisen se, että viime vuosina kapitalismille on alettu vaatia yhä pontevammin vaihtoehtoja. Kapitalistisen tuotantotavan kestämättömyydestä ovat puhuneet niin tutkimus kuin erilaiset yhteiskunnalliset liikkeet, kuten ympäristöliike. Laajat, maailmanlaajuiset kriisit, kuten ilmastokriisi, ovat kasvattaneet vastarintaa ja saaneet ihmiset vaatimaan jotain parempaa. Pelkkä vastustaminen ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös ajatuksia siitä, mitä kapitalismin tilalle voisi tulla. ”On helppo sanoa vastustavansa kapitalismia”, Grönqvist toteaa. ”Usein on vaikeampaa hahmotella, mikä parempi vaihtoehto olisi.”
Tällä hetkellä taloutta suunnitellaan erityisesti keskusjohtoisesti organisoiduissa suuryrityksissä, jotka ovat myös merkittäviä vallankäyttäjiä. Grönqvist huomauttaa, miten tällainen suunnittelu tähtää ainoastaan voiton maksimointiin, ei yhteiseen hyvään tai tasa-arvon lisäämiseen. Hän tulkitsee, että itse asiassa demokraattinen talous on ainoa mahdollinen tapa järjestää yhteiskunta oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti niin pienemmällä kuin suuremmallakin skaalalla.
”Talous täytyy ottaa demokraattisen päätöksenteon piiriin, minkä jälkeen on päätettävä poliittisesti, millaiset raamit sille luodaan ja miten asiat halutaan toteuttaa. Talous on jo suunniteltu, meidän täytyy vain ottaa suunnittelu omiin käsiimme ja valjastaa se täyttämään kaikkien tarpeet ja halut vähemmistön pankkitilien sijaan.”
Grönqvist tarkastelee raportissaan erilaisia talouden demokratisoimiseksi esitettyjä vaihtoehtoja, kuten Robin Hahnelin tunnetuksi tekemä parecon tai Pelle Dragstedin pohjoismainen sosialismi, tarkoituksenaan analysoida, miltä demokraattinen sosialismi voisi 2000-luvulla näyttää. Hän ei anna politiikkasuosituksia vaan kehottaa ihmisiä pohtimaan vaihtoehtoja ja strategioita myös vaalikautta pidemmällä aikajänteellä.
”Tarkoituksenani on laajentaa suomalaista poliittista mielikuvitusta ja tarjota keinoja pohtia, millainen voisi olla hyvä maailma”, hän kuvaa. ”Nykyisen poliittisen vaihtoehdottomuuden aikana toivoisin poliittisilta toimijoilta organisaatioista henkilöihin sitä, että ne yrittäisivät tarjota jotain päämääriä, mitä kohti edetä. Vaikka suomalainen poliittinen kulttuuri onkin yhden vaalikauden mittainen, yhteiskunta tulee jossain muodossa olemaan olemassa paljon sitä pidempään. Siksi meidän täytyisi myös pystyä pohtimaan, miltä se näyttäisi.”
