Uusliberalistinen eetos pakottaa työttömän jatkuvaan itsensä kehittämiseen ja optimointiin, vaikka takeita työn saamisesta ei ole.
Vasemmistofoorumin tuoreessa raportissa ”Työttömyyden raastava kuoppa” – Työttömyys uutismediassa vuonna 2025 tarkastellaan, millaisena työttömyys näyttäytyi Ylen ja Helsingin Sanomien artikkeleissa viime vuoden aikana. Raportin on kirjoittanut VTM Lilja Lahtinen. Lue raportti tästä.
Lahtinen toteaa aiheen olevan tällä hetkellä valitettavan ajankohtainen. ”Työttömyys puhututtaa ja huolettaa 2020-luvun taantumassa niin kansalaisten syviä rivejä kuin ministereitä – joskin eri tavoin”, hän kuvaa. ”Siinä missä työtön on huolissaan omasta jaksamisestaan ja toimeentulostaan, hallitus tuntuu olevan irtautunut sosiaaliturvan varassa olevien ihmisten todellisuudesta ja hakee kasvua julkiseen talouteen antamalla lisää heille, joilla on jo tarpeeksi ja ottamalla pois niiltä, jotka ovat jo valmiiksi haastavassa tilanteessa.”
Lahtisen aineistossa näkyy uusliberaalin politiikan ja keskusteluympäristön vaikutus. Hän analysoi tutkimuksessaan mediatekstien välittämää kuvaa työttömien todellisuuksista keskittyen erityisesti siihen, miten työttömyys suhteutuu uusliberaaleihin ihanteisiin, jotka pakottavat yksilöt talouskasvua ja tehokkuutta korostavan järjestelmän raameihin. Osa aineiston ihmisistä tunnistaa uusliberalistiset arvot ja pyrkii niitä vastustamaan, mutta se on hyvin vaikeaa.
”Nykyisessä talousjärjestelmässä työnteko on välttämätöntä kohtuullisen toimeentulon ansaitsemiseksi, mutta silti järjestelmä ei takaa työtä kaikille”, Lahtinen huomauttaa. ”Järjestelmän logiikka pakottaa ihmiset tekemään työtä elantonsa eteen, mutta kun työtä ei ole saatavilla, järjestelmä vastaa rankaisemalla yksilöä omasta epäonnistumisestaan. Kaikki tämä kietoutuu niin kutsuttuun uusliberaaliin talouspolitiikkaan, joka korostaa tehokkuutta ja talouskasvua, monissa tapauksissa (kuten työttömyyden kohdalla) mielestäni tuhoisin seurauksin.”
Lahtinen pitää yhtenä raportin keskeisistä havainnoista sitä, miten tämänhetkisessä järjestelmässä on todella vaikea onnistua. ”Järjestelmä hyödyttää harvoja, ja suuri osa ihmisistä kärsii enemmän tai vähemmän uusliberaalin hegemonian tehokkuuden ja optimoinnin ihanteista. Elämä ja työnteko uusliberaalin hegemonian puristuksessa on jatkuvaa pyrkimystä onnistumiseen ja itsensä optimointiin. Onnistumisesta ei kuitenkaan ole takeita, eikä sosiaaliturva kunnolla suojaa yksilöä tilanteessa, jossa järjestelmä on kyvytön tuottamaan työtä ja toimeentuloa kaikille. Sen sijaan uusliberaalissa hegemoniassa työttömyys näyttäytyy yksilön epäonnistumisena.”
Lahtinen huomauttaa uusliberaalin järjestelmän kietoutuvan myös maahanmuuttoon. ”Myös maahanmuuttajien työllistyminen käsitetään yksilön onnistumisen tai epäonnistumisen kautta. Huomiotta jätetään rakenteellisen rasismin vaikutukset maahanmuuttajien työllistymiseen. Maahanmuuttajia syyllistetään huonosta työllisyystilanteesta samalla, kun etenkin EU:n ulkopuolelta maahan muuttaneet ovat pakotettuja prekaariin työhön, jonka tuottamat palvelut hyödyttävät suomalaista keskiluokkaa.”
Poliittisille päätöksentekijöille Lahtisella on selkeä viesti: ottakaa uusliberaalien ihanteiden vaikutukset yksilöihin, instituutioihin ja julkiseen keskusteluun paremmin huomioon. Uusliberalismin kriisiytymisestä on puhuttu etenkin finanssikriisin jälkeen, ja tämä avaa mahdollisuuksia myös toisenlaiselle politiikalle. ”Haluaisin, että päättäjät tarttuisivat uusliberaalien ihanteiden kriisiytymiseen ja loisivat uskottavia ja reiluja vaihtoehtoja. Nyt on aika rakentaa reilua sosiaaliturvaa ja oikeudenmukaista työelämää kaikille”, Lahtinen kiteyttää.
Leipäkuva: Matt Gibson / CC BY-NC 2.0 / Flickr
